maanantaina, elokuuta 07, 2017

Avustusjärjestöt ihmissalakuljettajina


Pohjois-Afrikan barbareskivaltioiden merirosvot terrorisoivat vuosisatojen ajan eurooppalaisia. Ryöstely ja orjien ottaminen päättyi vasta, kun Ranska valtasi Algerin kaupungin vuonna 1830.
Nykyisin merirosvoutta ei enää ole mutta Välimeren eteläpuolisen alueen maista valuu Eurooppaan laittomia siirtolaisia tasaisena virtana. Erona 1800-lukuun on se, että Euroopan valtioilta ei nykyisin tunnu löytyvän tarpeeksi tahtoa lopettaa ihmissalakuljetusta.

Ihmissalakuljettajat

Ihmissalakuljetus ei kannattaisi, mikäli merikelvottomilla lautoilla matkaan lähetetyt siirtolaiset jätettäisiin oman onnensa nojaan. Tällöin lähtijöiden määräkin jäisi luultavasti vähäiseksi. Koska Välimerellä toimii useita ei-valtiollisia järjestöjä pääasiallisena tehtävänään pelastaa ihmisiä merille lähteneiltä lautoilta, yhä harvempi venematkalle lähtenyt siirtolainen menehtyy Välimeren aaltoihin.

Keskustelu laittomien tulijoiden kohdalla siirtyy nopeasti Syyrian ja Libyan sotaan ja kuinka lautoilla Eurooppaan pyrkivät ihmiset pakenevat sotaa ja vainoa. Kuitenkin vain murto-osa tulijoista on peräisin Syyriasta tai Libyasta. Sen sijaan he tulevat Nigeriasta, Bangladeshista, Pakistanista, Gambiasta tai Senegalista. Näissä maissa ei ole käynnissä sisällissotaa. Vaikka joillakin näistä maista tulleilla olisi syy anoa turvapaikkaa, sitä pitäisi kansainvälisen lain mukaan anoa lähimmässä turvallisessa maassa eikä vasta Italiassa, jonne salakuljettajat ja ei-valtiollisten avustusjärjestöjen laivat heidät kuljettavat.

Suurin osa Libyasta lautoilla tulevista ei siis ole sotaa paossa vaan ottavat harkitun riskin ja maksavat lauttamatkasta noin 1000 euroa. Lautan ei ole tarkoituskaan viedä perille vaan 12 mailin päähän Libyan aluevesirajojen ulkopuolelle, josta heidät voidaan ”pelastaa” ja kuljettaa laivalla Eurooppaan. Ihmissalakuljettajat eivät mitenkään häpeile toimintaansa vaan Libyassa toimivilla ”matkatoimistoilla” on puhelinnumerolla varustetut Facebook-sivut, joilla nämä mainostavat lauttamatkojaan. Matka kestää 3-4 tuntia, ennen kuin avustusjärjestön, Italian tai EU:n alus pelastaa matkustajat.

Vuosina 2013 ja 2014 EU käynnisti pelastusoperaation nimeltä Mare Nostrum, jonka aikana 190 000 siirtolaista tuotiin Italiaan. Operaation alukset toimivat kuitenkin Lampedusan saaren lähistöllä noin 150 mailia Libyan rannikosta. Tämä tarkoitti, että tulijoiden piti matkustaa huomattava matka omin voimin. Operaatio Mare Nostrum rohkaisi tulijoita ottamaan aiempaa suurempia riskejä, mikä lisäsi hukkumiskuolemia. Tämän jälkeisessä Operaatio Tritonissa EU velvoitti kaikki jäsenmaat osallistumaan pelastustalkoisiin ja pelastusetäisyyttä lyhennettiin samalla 120 mailiin.

Ei-valtiollisten järjestöjen alukset, jotka vastaavat noin kolmanneksesta merestä poimituista, päivystävät kuitenkin aivan Libyan aluevesirajojen tuntumassa ja menevät tarvittaessa Libyan aluevesille. Todisteita alusten liikkeistä voi katsoa vapaasti yleisölle avoimiste nettipalveluista, jotka saavat tietonsa reaaliaikaisesti satelliitista (esim. Vesselfinder). Sieltä näkee mm. että Lääkärit ilman rajoja -järjestön alus Aquarius päivystää tämän kirjoituksen tekohetkellä Libyan rannikon tuntumassa kuten myös amerikkalaisen MOAS-järjestön alus Phoenix.

Merellä liikkuvien alusten velvollisuus on auttaa kansainvälisillä vesillä merihätään joutuneita. Järjestöt eivät kuitenkaan saa omavaltaisesti tehdä maan aluevesille kohdistuvia etsintä- ja pelastusoperaatioita tai ”pelastaa” ihmisiä veneestä, joka eivät ole merihädässä. Kansainvälisen lain mukaan merihädästä pelastetut tulee kuljettaa lähimpään turvalliseen satamaan ja se ei yleensä sijaitse Italiassa.

Italia kyllästyy

Viime aikoina italialaiset viranomaiset ovat saaneet vihiä tiettyjen avustusjärjestöjen suorasta yhteistyöstä ihmissalakuljettajien kanssa. Italiasta on soitettu salakuljettajien puhelimiin. Lisäksi järjestöjen alukset ovat sytyttäneet valoja ohjatakseen salakuljettajien veneet oikeaan kohteeseen. Myös alusten sijainnin kertovat transponderit on äkillisesti katkaistu.

Pelastakaa Lapset ja Lääkärit ilman rajoja -järjestöt myöntävät menneensä Libyan aluevesille. Kuitenkin Italian ja Libyan rannikkovartiostoille on ilmoitettu asiasta. Vaikka järjestöjen vilpitön tarkoitus olisi pelastaa ihmisiä hukkumiskuolemalta, ne toimivat käytännössä meritaksipalveluna laittomille tulijoille ja mahdollistavat Libyasta käsin toimivien ihmissalakuljettajien liiketoiminnan.

Italia on viime aikoina yrittänyt saada avustusjärjestöjen holtitonta toimintaa kuriin. Se on vaatinut avustusjärjestöjä allekirjoittamaan sopimuksen, jossa järjestöt sitoutuisivat päästämään italialaisen aseistetun poliisin aluksilleen. Tämän henkilön tehtävänä olisi seuloa tulijoiden joukosta ihmissalakuljettajat.

Lisäksi sääntöjen mukaan aluksilta ei enää saisi soittaa tai lähettää soihtuja, joiden avulla ihmissalakuljettajat voivat ohjata täyteen pakattuja veneitä järjestöjen aluksia kohti. Eräät avustusjärjestöt ovat kuitenkin kieltäytyneet allekirjoittamasta sopimusta. Saksalaisen Sea Watch -järjestön edustaja totesi:

”Kun ajatellaan 2000 merelle tähän vuonna kuollutta, ei tarvita lisää sääntöjä vaan enemmän pelastuskapasiteettia.”

Tämän vuoden aikana Italiaan on saapunut melkein 94 000 ihmistä eli viisi prosenttia enemmän kuin vastaavana ajankohtana viime vuonna.

Avustusjärjestöt keskittyvät yksinomaan meripelastukseen, ylpeilevät pelastettujen ihmisten määrällä sosiaalisessa mediassa ja kieltäytyvät hyväksymästä nimitystä ”meritaksipalvelu”.

Italian rannikkovartiosto kovensi otteitaan, kun se takavarikoi saksalaisen ”Jugend rettet” -järjestön (”Nuoriso pelastaa”) Juventa-nimisen aluksen. Alusta epäiltiin laittoman maahanmuuton edistämisestä. Kyseessä oli ensimmäinen kerta, kun rannikkovartiosto takavarikoi avustusjärjestön aluksen. Sisilialaisen Trapanin kaupungin syyttäjä Ambrogio Cartosio sanoi:

”Meillä on todisteita kohtaamisista laittomia maahanmuuttajia Juventalle saattavien salakuljettajien ja laivan miehistön jäsenten välillä.”

Cartosio oli aiemmin kertonut Italian parlamentissa epäilevänsä tiettyjä avustusjärjestöjä, koska näiden miehistö näytti etukäteen tietävän, mistä maahanmuuttajia täynnä olevia veneitä löytyy.

Italiassa poliittinen paine pysäyttää maahantulijavirta on kasvanut. Gallupeissa johtava Viiden tähden liike on syyttänyt avustusjärjestöjä meritaksipalvelun ylläpitämisestä. Oikeistolainen Pohjoisen liitto on vaatinut kaikkien avustusjärjestöjen laivojen takavarikointia.

Italiassa pidetään vaalit ensi vuoden alussa, mikä lisää painetta toimia maata ja erityisesti sen köyhää eteläosaa rasittavasta laittomien maahanmuuttajien tulvasta. Italian hallitus hyväksyi äskettäin rajoitetun laivasto-operaation, jonka tarkoituksena on avustaa Libyaa laittoman siirtolaisuuden torjunnassa.

Italia halusi alun perin lähettää kuusi alusta Libyan aluevesille. Määrä jouduttiin Libyan hallituksen vastahakoisuuden takia pudottamaan kahteen. Tarkoituksena on avustaa Libyan viranomaisia yhteisissä torjuntatoimissa. Puolustusministeri Roberta Pinottin mukaan Italia ei halua vähentää Libyan suvereniteettia eikä sillä ole aikomusta asettaa Libyaa merisaartoon.

Ongelmien juurisyy

Avustusjärjestöjen toiminta voi vaikuttaa tekopyhältä ja kapeakatseiselta. Ne pelastavat ihmishenkiä ja mainostavat sitä jatkuvasti sosiaalisessa mediassa. Toisaalta ne eivät ota mitään vastuuta seurauksista, joita hallitsematon ihmisvirta aiheuttaa eurooppalaisille yhteiskunnille. Ne myös kieltävät yksiselitteisesti oman roolinsa näiden seurausten aiheuttajana.

Avustusjärjestöt eivät tavoittele liiketaloudellista hyötyä toiminnallaan, mutta niiden piirissä toimivat henkilöt saavat usein palkkaa työstään. Näiden ihmisten edun mukaista on, jos järjestö pystyy näyttämään rahoittajille tulosta pelastettuina ihmishenkinä. Tuloksen tavoittelussa osa järjestöistä on sortunut epäeettisiin ja todennäköisesti myös lainvastaisiin tekoihin. Yhteistyöllä ihmissalakuljettajien kanssa saadaan pelastettujen määrää kasvatettua mutta vastaavasti edistetään ihmissalakuljettajien liiketoimintaa ja rohkaistaan yhä uusia laittomia siirtolaisia lähtemään venematkalle.

Avustusjärjestöt eivät kuitenkaan ole aiheuttaneet ongelmaa vaan pääsyyllinen on Euroopan Unioni, joka on täydellisesti epäonnistunut ulkorajojen valvonnassa. Tästä syystä Italian pohjoiset naapurimaat ovat kaikki ottaneet sisäiset rajatarkastukset käyttöön, jotta siirtolaiset eivät pääsisi jatkamaan Italiasta eteenpäin.

Euroopan Unioni itse on monella tapaa samanlainen kuin ei-valtiolliset avustusjärjestöt. Se ei ole tilivelvollinen toiminnastaan äänestäjille. Jopa Italian hallitus on oikeansuuntaisilla mutta riittämättömillä toimillaan saanut enemmän aikaiseksi kuin EU koko siirtolaiskriisin aikana. Toisin kuin EU Italian hallitus tuntee poliittisen paineen. EU:n komissio taas koostuu virkamiehistä, joilla on valtaa mutta ei todellista vastuuta toimistaan. Mikään kansalaismielipide ei horjuta Brysselin linjaa, mikä pitkällä tähtäimellä vaarantaa koko maanosan tulevaisuuden.

Lisäys 8.8.2017: Tällä videolla kerrotaan lisää Libyan rannikon tapahtumista.

sunnuntaina, heinäkuuta 16, 2017

Bussikuski ja poliittinen korrektius


Nobina Finland Oy on osa kansainvälistä Ruotsissa päämajaansa pitävää konsernia, joka toimii joukkoliikenteen operaattorina Ruotsissa, Suomessa, Norjassa ja Tanskassa. Joukkoliikenteen operaattori osallistuu joukkoliikenteen järjestäjien tarjouskilpailuihin ja saa hoidettavakseen joukon linjaliikenteen linjoja. Matkustaja ei siis ole Nobinan asiakas vaan joukkoliikenteen järjestäjän eli Pääkaupunkiseudulla HSL:n. Käytännössä veronmaksaja maksaa noin puolet matkan kustannuksista ja lipun ostaja toisen puolen.

Bussikuski ja potkut

Gleb Simanov -niminen henkilö toimi Nobinan palvelukssa linja-auton kuljettajana. Hän oli työssään nähnyt, kuinka somalitaustaiset henkilöt pyrkivät usein linja-autoon ilman kelvollista matkalippua. Kuljettajan velvollisuus on tarkistaa, että jokaisella autoon nousevalla on voimassa oleva matkalippu.

Gleb Simanov kuvasi omalla kamerallaan tilanteen, jossa kaksi somalityttöä pyrki linja-autoon ilman kelvollista matkalippua. Toinen tytöistä väitti, että kännykän akku on lopussa eikä hän näin ollen voi näyttää matkalippua. Linkin takaa löytyy myös toinen tilanne, jossa somalitaustainen matkustaja väittää, että kännykän akku on lopussa.

Monissa linja-autoissa on kamerat, joiden tarkoituksena on suojella kuljettajaa ja matkustajia mahdolliselta väkivallalta. Simanovin kuljettamassa Nobinan autossa ei sellaista kameraa ole vaan hän käyttää kuvaamiseen omaa kännykkäkameraansa.

Myöhemmin Simanov sai työntantajaltaan potkut, joiden perusteluna oli sopimaton ja rasistinen käytös. Itse kukin voi päätellä videoilta, onko Simanovin käytös ollut sopimatonta tai rasistista siinä määrin, että se oikeuttaisi työsuhteen päättämiseen. Jokainen voi myös mielessään kuvitella, olisiko Simanov saanut potkut, jos videolla esiintyneet ihmiset olisivat olleet kantasuomalaisia.

Monikulttuurisessa yhteiskunnassa jotkut väestöryhmät menestyvät keskimäärin huonommin kuin toiset. Tämän syynä pidetään virallisen ideologian mukaan näiden ryhmien kohtaamaa rasismia ja syrjintää. Käytännössä tämä tarkoittaa, että syrjintää kohtaavien vähemmistöjen edustajilta ei edellytetä samoja käyttäytymissääntöjä kuin kantaväestöltä.

Videoilta voi ainakin päätellä sen, että bussiin pyrkijät ovat somaleja ja he yrittävät päästä kyytiin ilman kelvollista matkalippua. Kuljettajan tehtävänä on päässään miettiä, kannattaako heidät päästää sisään ja riskeerata bussivuoron mahdollinen myöhästyminen vai ryhtyä penäämään matkalippua.

Simanovin tapauksen perusteella on selvää, että lipun penääminen ei kannata. Jos kuljettaja tekee työnsä eli vaatii, että kyytiin pyrkivällä on kelvollinen matkalippu, hän joutuu vaikeuksiin erityisesti, jos pyrkijä edustaa virallisen ideologian mukaan syrjittyä väestöryhmää. Uskon, että kaikki Suomen linja-autonkuljettajat saivat tämän viestin Simanovin kohtelusta ja tietävät tulevaisuudessa, että huijausta yrittävä somali kannattaa mieluummin päästää kyytiin kuin vaatia tätä esittämään matkalippu.

Kantasuomalaiselta lipun voi edelleen vaatia, koska tällä ei ole esittää uhristatuksen edellyttämää rasistikorttia kuljettajalle. Näin joukkoliikenteen matkustajissa on kahta eri kastia eli niitä, joilta matkalippu vaaditaan, ja niitä, jotka voivat keksiä minkä tahansa selityksen lipun puuttumiselle. Säännöt eivät siis ole samat kaikille, mikä on yksi monikulttuurisen yhteiskunnan tunnusmerkeistä.

Vaikka joku pitäisikin Simanovin oma-aloitteista kuvausta ja sen julkaisua eettisesti kyseenalaisena, veronmaksajan edun mukaista on saada tietoa siitä, jos veronmaksajan suurelta osin kustantamaa joukkoliikennettä yritetään käyttää ilman maksettua matkalippua. Myös tieto siitä, että tiettyjen väestöryhmien edustajat syyllistyvät tähän muita useammin on kansalaiselle tärkeää tietoa. Se on tärkeää myös tämän väestöryhmän edustajille ja merkki siitä, että moista käytöstä ei hyväksytä.

Kaksoisstandardin seuraukset

Sillä, että etnisesti edistykselliseltä väestönosalta ei edellytetä samojen sääntöjen noudattamista kuin kantaväestöltä, on pitkällä tähtäimellä vakavat seuraukset. Ensinnäkin se johtaa siihen, että osa etnisesti edistyksellisen väestönosan edustajista käyttäytyy röyhkeästi tietoisena siitä, että tarvittaessa sääntöjen noudattamattomuudesta selviää rasistikortilla. Toiseksi se johtaa siihen, että linja-autonkuljettajat ja muut etnisesti edistyksellisen väestönosan kanssa tekemisissä olevat eivät edes yritä valvoa sääntöjen noudattamista vaan katsovat rikkeitä ja jopa rikoksia sormien läpi. Kun yksittäinen henkilö joutuu syytetyksi rasismista, hänellä ei ole juuri mahdollisuuksia puolustautua. Syytös itsessään on yhtä kuin tuomio, minkä etnisesti edistyksellisen väestönosan edustajat nopeasti oppivat ja ovat jo oppineet. Opin sisällön voi itse kukin katsoa tältä videolta.

Myös kantaväestö oppii selviytymään uudessa todellisuudessa. Kantaväestön edustajan tulee ymmärtää, että säännöt ovat olemassa häntä varten eikä etnisesti edistyksellisen väestönosan edustajan tarvitse niistä piitata. Kantaväestön edustajan tulee myös ymmärtää, että mahdollisessa konfliktitilanteessa etnisesti edistyksellisen väestönosan edustajan kanssa kantaväestön edustaja on lähtökohtaisesti alakynnessä ja häviää suurella todennäköisyydellä.

Kantaväestön edustajan on myös sisäistettävä, että viranomaiset ovat virallisen ideologian kyllästämiä ja näiden edustajat pelkäävät yhtä paljon rasismisyytöksiä kuin kuka tahansa. Viranomaiselta tai sellaiseen rinnastettavalta ei ole odotettavissa apua konfliktitilanteissa etnisesti edistyksellisen väestönosan kanssa. Suomalaiselta valtamedialta ei myöskään kannata odottaa sympatiaa, koska sen tehtävänä on edistää valtion virallista ideologiaa. Simanovin kaltaisille ainoa tuki löytyy sosiaalisesta mediasta ja vaihtoehtomedioista.

Taloudellisessa mielessä työssä käyvällä on vain hävittävää. Jos työpaikka menee, voi uuden löytäminen olla vaikea. Tämä taas voi aiheuttaa ongelmia asuntolainan maksussa. Siksi kannattaa pitää mölyt mahassaan, jos joutuu todistamaan etnisesti edistyksellisen väestönosan huonoa käytöstä, huijausyrityksiä tai jopa rikoksia.

Etnisesti edistyksellisen väestönosan edustaja taas tietää, että hänen sosiaalitukensa eivät lakkaa riippumatta siitä, miten paljon hän yrittää huijata tai miten röyhkeästi hän käyttäytyy. Tämä johtaa halveksuntaan lammasmaisesti käyttäytyvää kantaväestöä kohtaan mutta ei mitenkään paranna kyseisen vähemmistön sopeutumista suomalaiseen yhteiskuntaan.

Poliittisen korrektiuden vaikutukset

Äskettäin Maaseudun tulevaisuus julkaisi kolumnin, jossa arvosteltiin ns. suvaitsevaisuutta valtamedian mittapuulla erittäin kärkevästi. Valitettavasti kirjoitus jäi puolitiehen, koska siinä käsiteltiin vain vaikutuksia julkiseen keskusteluun. Virallisen ”suvaitsevaisuuden” ja sitä ylläpitävän poliittisen oikeaoppisuuden vaikutukset ulottuvat paljon pitemmälle ja vaikuttavat todelliseen elämään ja viranomaisten käyttäytymiseen.

Gleb Simanovin potkut näyttivät, että myös tavallinen duunari voi saada potkut, jos hänen esiin tuomansa ongelma saa etnisesti edistyksellisen vähemmistön näyttäytymään huonossa valossa. Tämä taas rajoittaa merkittävästi kansalaisen poliittisia toimintavapauksia. Aiemmin ainoastaan etnisesti edistyksellisen väestönosan kanssa tekemisissä olevat julkisen sektorin työntekijät saivat varoa sanomisiaan. Nykyisin myös tavallinen bussikuski on vaarassa menettää työpaikkansa, jos hänen lausuntonsa ovat ristiriidassa virallisen ideologian kanssa. Toisaalta Nobina Finland Oy:n asiakas ei ole linja-auton matkustaja vaan julkinen sektori ja sitä edustava HSL. Ei olisi mitenkään yllättävää, jos HSL tai sitä ylemmät tahot Helsingin kaupungin johdossa olisivat painostaneet Nobina Finlandia antamaan potkut Gleb Simanoville.

Meitä pitemmälle ehtineissä monikulttuurisissa yhteiskunnissa poliittinen korrektius halvaannuttaa viranomaisten toiminnan ja vaikeuttaa puuttumista törkeisiinkin rikoksiin. Esimerkiksi Rotherhamissa ja muissa Englannin kaupungissa tapahtuneet alaikäisten tyttöjen värväykset prostituutioon tuskin olisivat jatkuneet pitkään, mikäli poliittinen korrektius ja sen mukanaan tuoma pelko leimautumisesta rasistiksi eivät olisi hidastaneet puuttumista rikoksiin varhaisessa vaiheessa.

maanantaina, kesäkuuta 12, 2017

Halla-ahon valinta ja jälkilöylyt


En ole luonteeltani optimisti enkä luota ”somepöhinään” lähteenä, joten Jussi Halla-ahon ja hänen kannattajiensa värisuora Perussuomalaisten johdossa tuli minulle yllätyksenä. Toinen yllätys oli se, miten kiistattomasti hänet nostettiin puolueen johtoon, kun hän tuli valituksia 56 prosentilla annetuista äänistä jo ensimmäisellä kierroksella.

Halla-ahon valinnan perimmäinen syy

Jälkikäteen ajateltuna Halla-ahon valinta sinetöitiin jo syksyllä 2015, kun maahan tuli yli 30 000 siirtolaista Haaparannan kautta Ruotsista. Tuolloin Perussuomalaisten ministerit ja eduskuntaryhmä eivät tehneet elettäkään tulijavirran patoamiseksi.

Toki maahanmuutto kuului tuolloin kokoomuslaisen sisäministeri Petteri Orpon vastuualueelle. Hallitus oli myös päättänyt, että Suomi ei kannata EU:n taakanjakopäätöstä siirtolaisten pakkosijoittamiseksi kiintiöillä eri EU-maihin. Kuitenkin itse äänestyksessä Orpo äänesti tyhjää vastoin hallituksen päätöstä.

Jos Perussuomalaiset olisi tuolloin ollut hallituksessa tiukempi kumppaneilleen ja osoittanut haluavansa rajatarkastuksia ja siirtolaisten palautuksia takaisin Ruotsiin, Soini todennäköisesti istuisi edelleen hallituksessa eikä Halla-aho välttämättä koskaan olisi pyrkinyt puolueen puheenjohtajaksi.

Myöhemmin, kun Venäjältä alkoi tulla turvapaikanhakijoita rikkinäisillä Lada-autoilla Raja-Jooseppiin, Soini reagoi ja sopi asioista Venäjän kanssa. Turvapaikanhakijoiden virta tyrehtyi. Tosin Venäjältä tuli kokonaisuutena saman verran tulijoita kuin Haaparannasta pahimmillaan kahdessa päivässä. Soini sai tuosta Venäjän siirtolaisvirran tyrehdyttämisestä sulan hattuunsa, mutta se ei vakuuttanut Perussuomalaisten jäsenistöä.

Jussi Halla-aho toimi tuolloin europarlamentaarikkona kuten edelleenkin. Tuolloin monesta tuntui, että hänet oli ”hyllytetty” Brysseliin eikä hän sinänsä hyvistä lausunnoistaan huolimatta tuntunut olevan täysin kartalla siitä, miten vakavasta asiasta oikeasti oli kysymys, kun joka niemen notkoon ja saarelmaan alettiin perustaa turvapaikanhakijoiden vastaanottokeskuksia.

Ehkä juuri siksi Jussi katsoi velvollisuudekseen lähteä mukaan puheenjohtajakilpailuun, koska kyseessä oli myös hänen oma poliittinen uskottavuutensa.

Jussin parhaat apurit

Jussin pääasiallinen vastaehdokas Sampo Terho sai paljon tukea ehdokkuudelleen. Valitettavasti Terhon tukijat olivat sellaisia, joiden kannatusta voi pitää kuoleman suudelmana. Perussuomalaisten vanha-SMP:läinen eliitti eli ”sämppärit” tuki Terhoa avoimesti kuten myös puheenjohtaja Soini. Lisäksi muiden puolueiden puheenjohtajat ja valtamedia liputtivat vahvasti Terhon puolesta.

Perussuomalaisten jäsenistö luonnollisesti tunnisti vaikutusyritykset. On mahdollista, että Terho olisi ilman tukijoitaan menestynyt puheenjohtajavaalissa paremmin. Minulla ei ole mitään Terhoa vastaan paitsi yhdessä asiassa. Hän oli heti edellisten eduskuntavaalien jälkeen viemässä Perussuomalaisia hallitukseen yhdessä puheenjohtaja Soinin kanssa.

Toisaalta miehen puhe Perussuomalaisten puoluekokouksessa oli vaikuttava ja näytti, että Terho on poliitikkona kasvanut miehen mittoihin. Hän vain valitsi väärän puolen ja väärä puoli valitsi hänet.

Hallitustaipaleen loppu

On jokseenkin varmaa, että Perussuomalaisten hallitustaipaleen loppu sinetöityi sinä hetkenä, kun Halla-ahon äänestyslukema (949 ääntä) ilmestyi puoluekokouksen videotaululle. Siinä vaiheessa puhelimet alkoivat soida muiden hallituskumppaneiden kesken. Kun Halla-ahon kannattajat kaiken lisäksi valtasivat kaikki varapuheenjohtajan paikat, Perussuomalaisten hallitustaipaleen kohtalo oli sinetöity.

Sunnuntai iltana alkoi tihkua tietoja ”Tiivi-taavi -hallituksesta”, joka perustettaisiin kaatuneen tilalle. Tätä ennen sekä Iltasanomien Timo Haapala että Uuden Suomen Markku ”Harvester” Huusko olivat vaatineet Perussuomalaisten ajamista ulos hallituksesta. On selvää, että näillä molemmilla oli sisäpiirin tietoa siitä, mitä tuleman pitää.

Hallituskumppanit Keskusta ja Kokoomus ilmoittivat tylysti, että yhteistyö Halla-ahon johtamien Perussuomalaisten kanssa ei voi jatkaa. Lehdistötilaisuudessa pääministeri Sipilä esiintyi asiallisesti, vaikka ei luultavasti kertonut todellista syytä suoraan. Rivien välistä oli luettavissa, että hallituksen eteen on tulossa asioita, joissa tarvitaan kykyä tehdä kompromisseja. Nämä asiat ovat mitä todennäköisimmin EU-asioita eli EU-integraation tiivistämistä puolustuspolitiikassa. Tästä samasta asiasta EU-komissaari Jyrki Katainen oli käynyt luennoimassa vain vähän aikaa sitten. Sipilä ja Orpo eivät uskoneet, että Halla-aho suhtautuisi moiseen erityisen suurella innolla vaan saattaisi aiheuttaa hankaluuksia.

Valtiovarainministeri Petteri Orpon esiintymistä taas voi luonnehtia sanalla nolo. Orpo puhui arvoista ikään kuin ymmärtäisi niistä jotakin. Orpon esiintymisessä keskiöön nousi moraaliposeeraus ja hyvesignalointi. Entisenä Kokoomuksen äänestäjänä häpesin syvästi tapaa, jolla Orpo puhui ”arvoista” ja YK:n ihmisoikeuksien julistuksesta. Jo aiemmin olen toki ymmärtänyt, että Orpo ei älyllisiltä kyvyiltään kuulu parhaaseen A-ryhmään. Olen vakuuttunut, että Orpon esitys karkottaa Kokoomuksen hupenevia oikeistolaisia äänestäjiä puolueesta.

Sipilän sovitteleva ja asiallinen esiintyminen oli jyrkässä kontrastissa Orpon moraaliposeerauksen kanssa. Tämä antaa aiheen olettaa, että nimenomaan Orpo oli se, joka oli päävastuussa Perussuomalaisten hallitustaipaleen päätöksestä. Tästä kertoo myös tapa, jolla presidentti Sauli Niinistö luonnehti Halla-ahon ja Teuvo Hakkaraisen saamia tuomiota sananvapausrikoksista. Niinistö totesi:

”Minä en ole nähnyt, että nämä henkilöt, jotka on tuomittu nimen omaan ihmisarvoon kohdistuvasta loukkauksesta, olisivat osoittaneet tehokasta katumista.”

Molemmat tuomittiin päiväsakkoihin. Mielestäni tehokasta katumista on maksaa sakot ajallaan. Itse rikoksesta ja sen luonteesta olen kirjoittanut vuosien varrella monta kertaa. Pykälä kiihotuksesta kansanryhmää vastaan sotii kansalaisen perusoikeuksia vastaan ja on niin väljästi muotoiltu, että se antaa tuomioistuimelle mahdollisuuden laaja-alaiseen tulkintaan. Vastaavasti rikoksesta syytetyn on liki mahdotonta puolustautua syytettä vastaan tulkinnanvaraisuuden ansiosta.

Tapa, jolla Niinistö käytti Halla-ahon tuomiota, ei valitettavasti kerro hyvää presidentistä. Sen sijaan se kertoo itse pykälän tarkoituksesta. Tuomittu asetetaan häpeäpaaluun ja häneen lätkäistään poltinmerkki, joka on pahempi kuin Helsingin pormestari Jan Vapaavuoren rikosrekisterimerkintä tai rattijuoppoustuomio. Tämä kertoo poliittisen korrektiuden tuhovoimasta yhteiskunnallisessa keskustelussa.

Sivuvaikutuksena kiihotuspykälä on luonut ilmiantokulttuuriin, jossa ”loukkaantunut” osapuoli voi nimettömällä ilmiannolla vaientaa epämiellyttäväksi katsomansa tahon. Kokoomuksen prioriteeteista kertoo se, että Petteri Orpon seuraajan, sisäministeri Paula Risikon merkittävin poliittinen savutus liittyy ”vihapuheen” torjuntaan. Hänen johdollaan poliisi on kasvattanut internet-keskusteluja valvovien poliisien määrää moninkertaiseksi entisestä.
Presidentti Niinistön ulostulon vaikuttimet liittyvät EU:n yhteiseen puolustuspolitiikkaan. Suomi etsii epätoivoisesti liittolaisia suojaksi Venäjän uhalta ja paperitiikeri EU:n puolustushanke kelpaa sellaiseksi, koska Nato ei aikanaan kelvannut.

Jos ajatellaan Perussuomalaisten hallituskumppanien käyttäytymistä Halla-ahon valinnan jälkeen, mieleen tulee myös toinen kysymys. Oliko Soini mieluinen Sipilälle ja Orpolle sen takia, että hän taipui helposti kumppaniensa vaatimuksiin? Oliko hallituspaikka ja Perussuomalaisten saaminen hallituskelpoiseksi tärkeämpi kuin jäsenistön tahto? Vai halusiko Soini kostaa hallituskumppaneilleen Halla-ahon kautta? Mielestäni Soinin ilme Halla-ahon valinnan jälkeen kertoi, että hän tiesi hallitustaipaleen olevan ohi. Joidenkin lähteiden mukaan Soini olisi tuolloin puhunut ”natsien vallankaappauksesta”, mutta epäilen, että tämä menee pettymyksen piikkiin. Hillotolppa karkasi liian kauas.

Kuten Wille Rydman kirjoitti, Kokoomuksella ja Keskustalla ei ollut mitään rationaalisesti perusteltua syytä heittää Perussuomalaisia ulos hallituksesta. Hallituksen kärkihankkeet eli Sote-uudistus ja maakuntahallinto vaarantuvat, kun Perussuomalaiset korvataan Kristillisdemokraateilla ja Ruotsalaisella kansanpuolueella. Sipilä ja Orpo pelkäsivät Halla-ahoa, koska hän on asiakeskeinen poliitikko toisin kuin Soini. Rydman kuitenkin unohtaa, että EU:n tiivistyminen ajaa aina kansallisten hankkeiden yli.

Jos tapahtuneesta haluaa etsiä hyviä puolia, Halla-ahon ei ainakaan tarvitse vaivata päätään Timo Soinin ulkoministeripestin kanssa. Hän ei sitä lopettanut vaan Sipilä ja Orpo. Halla-aho ei myöskään tehnyt mitään, josta voisi tulkita miehen tahallaan lopettaneen Perussuomalaisten hallitustaipaleen.

Lisäksi tasavallan presidentin käyttäytyminen tarjoaa yhden hyvän syyn asettaa oma ehdokas tuleviin presidentinvaaleihin. Niin, ja maakuntavaaleistakaan ei tarvitse murehtia, jos sote ja maakuntahallinto kariutuvat.

tiistaina, kesäkuuta 06, 2017

Terroria, terroria


London Bridgen terrori-isku tapahtui hieman liian pian Manchesterin iskun jälkeen. Tämän voi päätellä siitä, että Manchesterissä terrori-iskua ennen konsertoinut Ariana Grande ei ehtinyt esiintyä rakkaudentäyteisessä One Love Manchester -hyväntekeväisyyskonsertissa, ennen kuin Allahin soturit iskivät uudelleen.

Vähättelyä

Terrori-iskun jälkeen voi reagoida monella tavalla. Voi vähätellä terrori-iskua toteamalla, että on todennäköisempää kuolla päälle kaatuvien huonekalujen alle kuin islamilaisen terrorin uhrina. Amerikkalainen teoreettinen fyysikko Lawrence Krauss totesi terrorin todennäköisyydestä:

”Yhdysvalloissa on todennäköisempää kuolla jääkaapin alle.”

Tuo lause on pelkkää suunsoittoa. Islamilainen terrori on tappanut Yhdysvalloissa yli 3000 ihmistä tällä vuosisadalla. Ei ole mitään todisteita, että kaatuilevat jääkaapit olisivat pystyneet samaan. Toiseksi jääkaapit eivät kaadu ihmisten päälle tarkoituksella. Islamilainen terroristi taas tappaa tarkoituksella ja mahdollisimman paljon ennen päätymistään 72 neitsyen seuraan.

Erityisesti vasemmistolaisen intelligentsian edustajat pyrkivät yllä kuvatun kaltaisilla vertauksilla mitätöimään radikaalin islamin uhkaa demokraattisille yhteiskunnille. Lontoon muslimipormestari Sadiq Khan sanoi myös, että terrori-iskut ovat olennainen osa suurkaupunkielämää.

Vähättelyyn sisältyy oletus, että tietty määrä terrori-iskuissa kuolleita on hinta, jonka maksamme ”avoimesta yhteiskunnasta”. Kukaan ei vielä toistaiseksi ole kertonut, kuinka monta uhria tarvitaan, jotta hinta tulee maksetuksi.

On myös niitä, joiden mielestä valtamedian tulisi vähentää raportointia terrori-iskuista, jotta terroristit eivät saisi kaipaamaansa huomiota. Vasemmistolainen Guardian väittää artikkelissaan, että median raportointi lisää väkivaltaa. Kolumbialaisessa Medellinin yliopistossa toimiva talouden ja rahoituksen tutkija Michael Jetter väittää:

”Terroriorganisaatiot saavat valtavasti mediahuomiota… Tiedämme, että terroristit tarvitsevat mediahuomiota sanomansa levittämiseen, pelon herättämiseen ja kannattajien rekrytointiin.”

Jetter siteeraa tutkimustaan ja tulkitsee, että mediahuomio rohkaisee terrorismia. Hänen mielestään tulisi miettiä sensaatiohakuisen terroriraportoinnin tarpeellisuutta ja lopettaa ilmaisen mediatilan jakaminen terroristeille.

Mitä jos tunnustettaisiin tosiasiat?

Ongelmaa voidaan vähätellä, hyväksyä sen aiheuttamat ihmishenkien menetykset ja teeskennellä, että ongelma ei ole erityisen suuri ja pahenee vain, mitä enemmän siitä puhutaan. Voidaan myös kuvitella, että ongelma ratkeaa, jos annetaan turvallisuusviranomaisille lisää resursseja.

Britannian tapauksessa tarvittavien lisäresurssien määrä on käsittämättömän suuri, jos ajatellaan, että maassa arvioidaan olevan noin 23 000 potentiaalista jihadistia. Lontoon viimeisimmän iskun perusteella voi häpeämättä todeta, että Lontoon poliisi on erittäin tehokas. Kolme terroristia oli tapettu kahdeksan minuuttia ensimmäisen hälytyssoiton jälkeen. Tästä huolimatta voi todeta, että poliisien resurssien lisäys ei ole ratkaisu, koska potentiaalisia terroristeja on paljon.

Islamilaiset terroristit ovat muslimeja. Jos maassa asuu niin paljon muslimeja kuin Britanniassa nykyisin, uhka on väistämättä olemassa. Suuri muslimiväestö on rakentunut vuosikymmenten kuluessa. Viimeisin suuri maahanmuuttoryntäys tapahtui Tony Blairin hallituskaudella, jolloin maahan tuli yli kaksi miljoonaa maahanmuuttajaa enemmän kuin odotettiin. Lisäksi on selkeitä todisteita, että massamaahanmuutto oli tarkoituksellista ja sillä pyrittiin lisäämään ”etnistä monimuotoisuutta”. Lisäksi Britannia on sallinut islamilaisten sharia-tuomioistuimien toiminnan ja jopa rohkaissut sitä. Britannian tapauksessa välttyminen muslimien massamuutolta ei ole enää mahdollista, koska se on jo tapahtunut. Sen sijaan Puolan, Tshekin, Slovakian ja Unkarin kaltaisille valtioille muslimien massamaahanmuuton estäminen on parasta terrorismin torjuntaa. Suomenkin kohdalla voidaan sanoa, että on jo liian myöhäistä. Tosin muslimien massamaahanmuuton vähentäminen ja jopa lopettaminen kannattaa ilman muuta ja vähentää tulevia ongelmia.

Britannia on tehnyt muslimien maahanmuuton suhteen lähes kaiken väärin. Se on jo vuosikymmenten ajan toiminut radikaalien islamistien turvasatamana. ”Londonistan” ei ole pelkkä pilkkanimi vaan valitettavasti myös totta.

Lisäksi brittihallitus toisensa perään on puhunut kauniita sanoja islamista ja mielistellyt muslimijärjestöjä, jotka tosiasiassa ovat Muslimiveljeskunnan peitejärjestöjä. Samaan aikaan islamin aiheuttamiin ongelmiin reagoineita kantaväestön edustajia on demonisoitu ja he ovat joutuneet viranomaisvainon kohteeksi. Hyvänä esimerkkinä tällaisesta on EDL:n perustaja Tommy Robinson. Huonommin kävi Kevin Crehanille, joka jätti pekonivoileipiä moskeijan ulkopuolelle. Hänet tuomittiin ”rasistisesta hyökkäyksestä” vuoden vankeustuomioon. Crehan kuoli suorittaessaan tuomiotaan.

Nykyinen pääministeri Theresa May ei ole islamin suhteen lainkaan edeltäjiään parempi. London Bridgen iskun jälkeen May esiintyi tiukkana ja sanoi terroristien ideologian olevan islamin ja totuuden vääristelyä. Edelleenkään yksikään länsimainen poliittinen johtaja ei ole myöntänyt, että islamilainen terrorismi on olennainen osa islamia ja yksi sen menestyksen avaintekijöistä aina uskonnon perustamisesta lähtien. Terrori on yksi keino, jolla edistetään lopullista tavoitetta eli koko maailman alistamista islamilaisen vallan alle. On myös niitä, jotka eivät itse osallistu terrori-iskuihin mutta jotka omilla toimillaan muuten pyrkivät edistämään islamilaisen sharia-lain voimaantuloa läntisessä maailmassa.

Pääministeri Mayn pääasiallinen terrorisminvastainen toimi London Bridgen jälkimainingeissa ei kuitenkaan liity islamilaisen ääriliikehdinnän tukahduttamiseen vaan internetin valvontaan. May sanoi:

”Emme voi sallia tälle ideologialle turvallista tilaa kasvaa, mutta juuri tämän internet ja sen pohjalta palveluja tarjoavat suuret yritykset muodostavat. Meidän on työskenneltävä muiden demokraattisten hallintojen kanssa, jotta saamme aikaiseksi kansainvälisen sopimuksen, jolla säännellään kyberavaruutta ja estetään ekstremistien ja terroristien toiminta.”

Toimenpiteet löytyvät jo ennestään konservatiivien vaaliohjelmasta ja muistuttavat niitä samoja sensuuritoimia, joita Angela Merkelin hallitus jo toteuttaa Saksassa. Tarkoituksena on poistaa lainvastainen sisältö pakottamalla internet-yhtiöt poistamaan sellainen sakon uhalla. Valistunut lukija osaa päätellä tästä, että Mayn toimenpiteet tuskin vähentäisivät merkittävästi islamilaista radikalismia mutta sen sijaan uhkaisivat niitä, joiden mielestä islamilaisen radikalismin vähentämiseksi pitäisi tehdä jotakin ja sanovat tämän ääneen.

Mitä sitten pitäisi tehdä?

On olemassa joukko toimia, joihin hallitus voisi ryhtyä kuten radikaalien moskeijoiden sulkeminen, terroristilistalla olevien ja palaavien vierastaistelijoiden internointi, radikaalien vihasaarnaajien karkotus ja niin edelleen. Aiemmin muslimien grooming-jengejä tutkinut Anne Marie Waters julkaisi toimenpidelistan Theresa Maylle. Yhdessäkään kohdassa ei mainittu internetin saattamista valtion kontrolliin.

Tämä lista ei kuitenkaan koskaan toteudu ja osa syistä on jo kerrottu Watersin kirjoituksessa. Yksi Blairin hallituksen aikaansaannoksista oli ihmisoikeuslaki eli Human Rights Act, joka on tehnyt puuttumisesta radikaaliin islamiin erittäin vaikeaa. Edes pahimpia terroristeja ei saada karkotettua ilman pitkää ja kallista oikeusprosessia.

Länsimaissa ihmisoikeudet ovat käytännössä korvanneet kansalaisoikeudet. Kansalaisuus on suurelta osin menettänyt merkitystään ja monessa asiassa kuka tahansa, joka on astunut Britannian tai jonkun muun länsimaan maaperälle omaa samat tai jopa suuremmat ihmisoikeudet kuin maan kansalainen.

Käytännössä ihmisoikeudet tarjoavat ihmisoikeuslakimiesten armeijalle hyvän toimeentulon veronmaksajan kustannuksella. Mitä enemmän vihaat länsimaita ja puhut vääräuskoisten tappamisesta, sitä enemmän sinulla on ihmisoikeuksien puolustajia tukenasi. Jos taas arvostelet islamia tai asetat pekonivoileipiä moskeijan eteen, joudut syytteeseen eikä kukaan ihmisoikeusaktivisti tue sinua. Tämä ei ehkä ollut alkuperäinen tarkoitus, mutta se on kuitenkin lopputulos. Eli mitä suurempaa roistoa ihmisoikeuslakimies puolustaa, sitä enemmän rahaa, mainetta ja kunniaa hän saa.

Toiseksi Persianlahden rikkailla arabimailla on paljon sijoituksia Britanniassa. Lisäksi Saudi-Arabia ostaa paljon brittiläisen aseteollisuuden tuotteita. Jos Theresa May ryhtyisi voimakkaisiin radikaalin islamin kitkemistoimiin, liiketoimet Saudi-Arabian kaltaisten valtioiden kanssa voisivat vaikeutua.

Kolmanneksi länsimaiden poliittisilla johtajilla on tarve miellyttää ja hyvät retoriset kyvyt, joilla musta selitetään valkoiseksi, ongelmat haasteiksi ja epäonnistumiset menestystarinoiksi. Vastaavasti heiltä puuttuu selkärankaa ratkaista oikeasti vaikeita yhteiskunnallisia ongelmia kuten islamilaista terrorismia tai muslimiväestön heikkoa integroitumista yhteiskuntaan. Siksi terrorismi jatkuu. Voi olla, että se välillä hiljenee, mutta on varmaa, että brittiläisiä kuolee vielä jatkossakin islamilaisen terrorin uhreina.

Seuraavissa vaaleissa vastakkain ovat konservatiivien May ja Työväenpuolueen Jeremy Corbyn. Jälkimmäinen on tunnettu Israelin vastustaja ja muslimien sekä menneisyydessä myös IRA:n hyvä kaveri. Viimeisimmissä gallupeissa Corbyn on kirinyt Mayn etumatkan melkein umpeen. Briteillä on siis vain huonoja vaihtoehtoja tulevissa vaaleissa varsinkin, kun itsenäisyyspuolue UKIP on Brexitin jälkeen ollut henkitoreissaan.

Mikäli terrorismi pahenee, jossain vaiheessa brittiläisen kantaväestön keskuudessa voi syntyä puolisotilaallisia järjestöjä samalla tavalla kuin protestanttien keskuudessa syntyi aikanaan IRA:n terrorismin pahimpina vuosina. Jos ja kun tämä tapahtuu, tilanne on luultavasti vielä paljon nykyistä huonompi.

torstaina, toukokuuta 25, 2017

Keskinkertaisuuden oppitunti


Pääministeri Juha Sipilä esiintyi A-studiossa 23.5. ja kommentoi Manchesterin tapahtumia. En äänestänyt Sipilää enkä tämän puoluetta. En siis odottanut hänestä messiasta ja Suomen pelastajaa. Keskimäärin pääministerinä hän on kuitenkin ollut parempi kuin kaksi edeltäjäänsä Jyrki Katainen ja Alexander Stubb. Tähän ei tosin paljoa vaadita.

Tänään haudattu Mauno Koivisto oli viimeinen todellinen Suomen presidentti. Hänen jälkeensä presidentit ovat soitelleet toista viulua ja jääneet enimmäkseen ”arvojohtajiksi” eli seremoniallisiksi hahmoiksi vailla todellista valtaa, joka on siirtynyt hallitukselle ja pääministerille. Kun katsoo Suomen pääministereitä Koiviston jälkeisenä aikana, heidän tuleva poismenonsa tuskin saa aikaan samanlaista reaktiota kuin Koiviston kuolema. Itse asiassa Koiviston kuolema sai miettimään, että onko presidentin asemaa heikennetty tarpeettoman paljon.

Sipilä ja Manchesterin terrori-isku

A-studion lähetyksessä Sipilä luonnehti Manchesterin iskua ”poikkeuksellisen raa’aksi ja raukkamaiseksi”. Mielestäni hän on tässä väärässä. Kyseessä oli normaali jihadistinen terrori-isku, jonka tavoitteena on saada aikaiseksi mahdollisimman paljon kuolleita vääräuskoisia. Se, että uhrit olivat enimmäkseen nuoria tyttöjä, ei muuta tätä tosiasiaa. Sipilä totesi:

”Pitää vakavasti miettiä, millä tavalla me puolustetaan näitä omia arvojamme ja elämäntapaamme.”

Ymmärtääkö Sipilä oikeasti, mitä arvoja ja mitä elämäntapaa pitäisi puolustaa ja mitä vastaan? Kun Sipilän kaltainen poliitikko puhuu ”arvoista”, minulle tulee epämukava olo suurelta osin siksi, että poliitikko ei yleensä kerro, mitä ne arvot ovat. Poliitikon mielestä ”arvot” kuulostaa hyvältä. Olisi parempi, jos poliitikko sanoisi, millä tavalla puolustamme maatamme.

Haastattelu etenee yllättävän nopeasti sosiaaliseen mediaan. Sipilä kertoo:

”Kaikki voimme tehdä asialle jotakin omalla käyttäytymisellämme ja erityisesti tuo sosiaalinen media. Meidän tulisi välttää sitä, että emme keskustelussa jakaudu kahtia ja sillä tavalla ääripäät vaan keskustelevat. Kuitenkin se hiljainen suomalainen enemmistö ajattelee asioista keskitiellä ja minusta sen äänen tulisi kuulua enemmän.”

”Keskustelu kärjistyy, kun samanmieliset löytävät toisensa. Pitäisi saada saman pöydän ääreen eri tavoin ajattelevat.”

Valitettavasti kahtiajakoa ei voi välttää. Oman kokemukseni perusteella ”se toinen ääripää” blokkaa erimieliset, pyrkii sensuroimaan erimielisten kirjoituksia ja kieltäytyy kuuntelemasta omista poikkeavia mielipiteitä. Tämä kyseinen ”ääripää” järjesti Meillä on unelma -konsertin.

Ja hiljainen suomalainen enemmistö on se, joka ymmärtää kansakuntaamme uhkaavista vaaroista ainakin yhtä vähän kuin Juha Sipilä.

Jostain käsittämättömästä syystä Sipilä otti esille saamelaiskysymyksen. Saamelaiset ovat pieni vähemmistö, jonka taistelujärjestöjen edustajat eivät räjäyttele itseään väkijoukossa tai aja tahallaan kuorma-autolla ihmisten päälle.

Toimittaja kysyy seuraavaksi, voiko vastaavaa tapahtua Suomessa. Sipilä panee toivonsa Euroopan Unioniin:

”Viesti on tietenkin se, että me ei sille pelolle saa antaa sijaa, vaikka se on täysin ymmärrettävä tunne tällaisessa tilanteessa. Voin vakuuttaa sen, että viranomaiset tekevät kaikkensa tällaisen tilanteen estämiseksi. Euroopan Unionissa tehdään yhteistyötä ja on varmasti estettykin monta iskua sillä yhteistyöllä.”

Minäkin uskon, että viranomaiset tekevät parhaansa. Poliittiset päätökset ovat kuitenkin johtaneet tilanteeseen, jossa terrorismin torjunnasta on tullut turvallisuusviranomaisten ykkösprioriteetti. Tilanteeseen johtaneesta kehityksestä vastaavat Sipilä ja hänen kaltaisensa poliitikot muutaman viime vuosikymmenen ajalta.

Vaikka EU-tason yhteistyöllä olisikin helpotettu joidenkin terrori-iskujen estämistä, EU itsessään on luonut olosuhteet terroristien nopealle ja helpolle liikkumiselle rajojen yli. Lisäksi EU on luonut olosuhteet muslimien massamaahanmuutolle puutteellisella rajavalvonnalla ja kyvyttömyydellä torjua laitonta maahanmuuttoa.

Puhe kääntyy Britanniaan. Sipilä toteaa:

”Tietenkin Britanniassa on tuo uhka-arvio ollut korkealla jo pitkään ja se on ollut sillä tasolla, että tällainen uhka ja tällainen teko on varsin todennäköinen.”

Luonnollisesti Sipilä ei mainitse, miksi uhka-arvio on noussut. Virheet on tehty jo kauan sitten. Manchesterin terroristin isä sai aikanaan poliittisen turvapaikan. Hän vastusti Libyan diktaattori Muammar Qaddafia ja oli islamisti. Poika ei siis ole pudonnut kauas puusta. Jihad-perheen tarinan voi lukea täältä.

90-luvulla Britannia ja erityisesti Lontoo tarjosivat turvapaikan lukuisille islamilaisille radikaaleille. Siksi Lontoota alettiin kutsua pilkkanimellä Londonistan. Nykyisin Britannian asukkaista arviolta 5 prosenttia on muslimeja. Tällainen väestörakenne tarjoaa erinomaisen toimintaympäristön islamilaiselle terrorismille. Kannattaako Suomen pyrkiä samaan?

Toimittaja kysyi Sipilältä suoraan, tuleeko meidän vain sopeutua terrorismiin. Sipilä ei ollut samaa mieltä:

”Minusta ei pidä (hyväksyä ja tottua terrori-iskuihin). Globaali yhteisö on pahasti epäonnistunut, kun maailma on mennyt tähän suuntaan ja kyllä meidän pitää myös löytää keinoja terrorismin juurisyiden torjuntaan, jossa on monelaista eriarvoistumisen tunnetta, joutilaisuutta, työttömyyttä ja sitä kautta tapahtuvaa radikalisoitumista. Siellä on myös ihan aitoa vihaa länsimaisia yhteiskuntia kohtaan.”

Alku kuulostaa hyvältä. Sen jälkeen mennäänkin sitten metsään, kun aletaan puhua ”juurisyistä”. Nämä ovat sitä normaalia vasemmistolaista jargonia. Todellisuudessa islamilaisella terrorilla on vain vähän tekemistä joutilaisuuden tai työttömyyden kanssa. Monet terroristeista ovat olleet hyväpalkkaisissa ammateissa ja tulleet keskiluokkaisista perheistä. Lisäksi terrorismin tukijat Persianlahden maissa eivät ole mitään tyhjätaskuja.

Toimittaja kääntää puheen nuoriin ja siihen, kuinka heitä ei kuunnella. Toimittaja kysyy, miten nuorten tilannetta voisi parantaa. Sipilä vastaa:

Varmasti pitää parantaa. Tässäkin oli nuori tekijä, oliko 23-vuotias tekijä, ja ilman muuta pitää parantaa sitä. Pitää parantaa myöskin meidän uskontojen välistä vuoropuhelua, ymmärrystä toisiamme kohtaan ja myöskin uskontojen sisällä pitää jatkuvasti tehdä työtä, että siellä ei radikalisoitumista tapahdu uskonnon varjolla.”

”Itse esimerkiksi olen kutsumassa Kesärantaan nuorisojärjestöjen edustajia ja käydään keskustelua sitten nuoria kiinnostavista kysymyksistä.”

En tiedä yhtäkään positiivista tulosta, joka on seurausta uskontojen välisestä vuoropuhelusta. Miksi pitäisi harjoittaa vuoropuhelua sellaisen uskonnon kanssa, jonka mielestä islam kumoaa sinun edustamasi uskonnon ja tekee siitä tarpeettoman pelastuksen kannalta? Uskontojen välisessä vuoropuhelussa keskustelukumppaniksi lisäksi valikoituu niitä islamin edustajia, jotka kannattavat islamin ylivaltaa ja sharia-lakia. On syytä kysyä, miten hyödyllistä tällainen vuoropuhelu oikeasti on.

Sipilä lisäksi puhuu uskonnoista, vaikka ”radikalisoitumisessa” kyse on vain yhdestä uskonnosta eli islamista. Valtion tukemien nuorisojärjestöjen edustajien kanssa voi olla kiva keskustella, mutta kyse ei ole nuorisosta vaan ”nuorisosta” eli musliminuorista.

Juurisyyt

Toimittaja kysyy, miten radikalisoitumista voitaisiin estää Suomessa. Sipilä vastaa:

”Se on hyvin moniulotteinen kysymys. Tietenkin siellä on se tunne, jos ihminen ei olevansa osa yhteiskuntaa ja tuntee olevansa hyödytön ja sitä tarkoitusta haetaan tämäntyyppisistäkin asioista. Tätä radikalisoitumista on tapahtunut myöskin Suomessa ja täältä on lähdetty vierastaistelijaksi, jota on vaikea niinku ymmärtää, tämäntyyppistä kehitystä.”

Sipilä puhuu ihmisistä, ikään kuin kuka tahansa voisi ”radikalisoitua” ja ryhtyä räjäyttelemään kanssaihmisiään kappaleiksi. Jos Sipilä oikeasti ajattelee, että on vaikea ymmärtää tällaista kehitystä, hän on tyhmä.

Sipilä myös tuntuu kuvittelevan, että työpaikka on kaikki kaikessa:

”Siinä on tärkeä meille yhteiskuntana estää se kahtiajakautuminen ja eriarvoistumisen kehitys ja tehdä jatkuvasti töitä sen eteen, että yhä useammalla suomalaisella olisi töitä ja sitä kautta myös se mielekkyyden tunne omassa roolissa.”

Islamilaisen jihadismin suosio ei ole kiinni työpaikasta. Monet jihadistit ovat olleet hyvin koulutettuja ja heillä on ollut työpaikka ja hyvä asema työyhteisössä.

Seuraavaksi päästään terrorismin ”juurisyihin”. Sipilä kertoo seuraavaa:

”Siinä on kaksi puolta: toinen on se, mitä viranomaisten yhteistyöllä voidaan tehdä. Se on se konkreettinen puoli, jota on nyt tehty viimeisen kahden vuoden aikana. Sitä on lisätty merkittävästi ja nimenomaan tämä terrorismin torjunta on siellä fokuksessa.”

”Mutta mitä me voidaan tehdä näiden juurisyiden estämiseksi, että ihmiset eivät radikalisoidu ja että tämä vuoropuhelu, jota olen peräänkuuluttanut, että se olisi myöskin sitten kansakuntien välillä. Kyllä Euroopan Unioni voi tehdä kyllä vielä tässä enemmän. Viimeisen kahden vuoden aikana, kun itse olen Eurooppa-neuvostossa ollut, tähän suuntaan se ajattelu on mennyt ja siihen on myöskin Euroopan Unionin varoja suunnattu merkittävästi, jotta puututaan juurisyihin, jotka ovat täällä maahanmuuttokriisin takana. Meillä on myöskin juurisyissä ihan ilmastonmuutosta, köyhyyttä, eriarvoistumista jne. Kyllä me voidaan tehdä unionina näitten torjumiseksi paljon enemmän.”

Nyt mennään jo hevonkukun puolelle. Kun puhutaan vuoropuhelusta ja Euroopan Unionista, kyse on vastuun siirtämisestä kolmansille osapuolille. Juurisyyt ovat nimenomaan niitä, joita ei uskalleta tunnustaa julkisesti. Uskonnollispoliittinen oppijärjestelmä käy sotaa länsimaita vastaan, mutta länsimaiden johtajat kieltäytyvät tunnustamasta tätä sotaa ja sen ideologisia vaikuttimia. He höpöttävät mieluummin ”juurisyistä”, jotka perustuvat köyhyyteen, syrjäytymiseen ja osattomuuteen. Ilmastonmuutoksen mukaanotto juurisyihin kertoo, että fantasia ja todellisuuden kieltäminen voivat hyvin Euroopan poliittisen eliitin keskuudessa.

Helsingin Sanomat nosti äskettäin ilmastonmuutoksen Syyrian sisällissodan ”juurisyyksi”. Sipilä on ostanut tämän ajatuksen täysin. Todellisuudessa ilmastonmuutoksen syyttäminen trivialisoi Syyrian sodan todellisia syitä, kuten arabikevät, Assadin politiikka ja Syyrian ylisuuri väestönkasvu. Jos Syyrian pakolaiset ovat ”ilmastopakolaisia”, heitä ei voi olla ottamatta vastaan. Samalla vastuu Syyrian sodasta siirretään noin vain länsimaiden harteille.

Juha Sipilä ei ole johtaja, joka suojelee suomalaisia terrorismilta. Hänen kaltaisensa johtajat luovat olosuhteet tulevaisuuden ongelmille, joista Sipilän kaltaiset eivät koskaan joudu ottamaan vastuuta. Sipilä ei ole suinkaan huonoin EU-johtajien joukossa vaan edustaa heidän mukanaan keskinkertaisuutta ja kyvyttömyyttä kohdata aikamme ongelmat silmästä silmään.

tiistaina, toukokuuta 23, 2017

Avoimen yhteiskunnan hinta


Kun Rahmat Akilov -niminen mies ajoi kuorma-autolla väkijoukkoon ja surmasi mm. 11-vuotiaan Ebba Åkerlundin, Ruotsin entinen pääministeri Fredrik Reinfeldt kertoi Ebban kuolemasta seuraavaa:

”Se kertoo hinnan, joka avoimesta yhteiskunnasta maksetaan, ja aikamme uskonnolliseen ekstremismiin liittyvistä riskeistä.”

Tänään Manchesterin terrori-iskun jälkeen ulkoministeri Timo Soini puhui myös avoimesta yhteiskunnasta:

”Avoimen yhteiskunnan yksi haavoittuvuustekijä on, että kun meillä on demokratia, jossa ei ole totalitarismia, eikä kaiken kattavaa kontrollia ja rajat pystyy ylittämään kohtuullisella vaivalla, niin näiden täydellinen estäminen ei vain ole mahdollista.”

Molempien kohdalla kyse oli poliitikoille tyypillisestä paskapuheesta, jonka ei ole tarkoituskaan sanoa yhtään mitään. Poliitikkojen lausunnot terrori-iskun jälkeen ovat pelkkää kuuman ilman puhaltelua, korulauseita, joista ei seuraa mitään todellista.

Se, mitä puhujat tarkoittavat avoimella yhteiskunnalla, jää myös epäselväksi. Reinfeldt sentään sanoi, että Ebban kuolemalla maksettiin hintaa avoimesta yhteiskunnasta, mikä se sitten onkaan. Soini taas ei sanonut oikeastaan mitään.

Kuinka monta kuollutta lasta avoin yhteiskunta maksaa?

Breitbartin sivuilla väitetään, että Euroopassa (ml. Venäjä) yritetään terrori-iskua joka yhdeksäs päivä. Läheskään aina terroristi ei onnistu tavoitteissaan toisin kuin eilen illalla, kun Salman Abedi -niminen 23-vuotias Libyasta kotoisin oleva Britannian kansalainen räjäytti itsensä Manchester Arenan lämpiössä ja surmasi 22 ihmistä.

Vuoden 2017 aikana terrori-iskuissa on kuollut 45 ihmistä ja satoja on loukkaantunut. Tekijät ovat olleet enimmäkseen islamilaisia terroristejä. Ainoa tunnettu tapaus, joka ei ollut yhteydessä islamilaiseen jihadismiin oli hyökkäys Borussia Dortmundin pelaajia kuljettaneeseen bussiin. Siinä tavoitteena oli rahastaa osakkeiden myynnillä.

Brittien turvallisuuspalvelut pitävät silmällä 3500 mahdollista terrorismiepäiltyä. Samanaikaisesti väkiluvultaan huomattavasti pienemmässä Belgiassa pidetään silmällä 18 000 potentiaalista jihadistia.

Löysät puheet avoimesta yhteiskunnasta eivät kerro, miten nykyiseen tilanteeseen on päädytty. Tässä yhteydessä on selvää, että Euroopan valtioiden poliittiset johtajat viimeisen reilu 20 vuoden ajalta ovat suurelta osin vastuussa nykytilanteesta. Heidän johdollaan maanosaamme on muuttanut miljoonia maahanmuuttajia suurelta osin islamilaisista maista.

Britannian entinen pääministeri Tony Blair on omalta osaltaan vastuussa tapahtuneesta. Hänen kaudellaan Britanniaan muutti yli 2 miljoonaa maahanmuuttajaa enemmän, kuin hallitus ennakoi. Nykyisen pääministeri Theresa Mayn edeltäjä David Cameron vei britit mukaan Libyan ”hallinnonvaihtoon”, jossa diktaattori Muammar Gaddafi syrjäytettiin. Tämän jälkeen jihadistinen liikehdintä on Libyassa kiihtynyt eikä maa ole vieläkään vakaa. Nykyisin ei-valtiollisten järjestöjen alukset käyvät päivittäin poimimassa tuhansia siirtolaisia Libyan rannikolta Eurooppaan turvapaikanhakijoiksi eikä yksikään poliittinen johtaja tee asialle yhtään mitään.

Syksyllä 2015 Saksan liittokansleri kutsui syyrialaiset maahansa, minkä seurauksena miljoonat laittomat siirtolaiset valuivat Saksaan ja muihin Euroopan maihin. Siirtolaisten mukana tuli Islamilaisen valtion taistelijoita, jotka toteuttivat Pariisin terrori-iskut marraskuussa 2015. Läheskään kaikki tulijat eivät olleet syyrialaisia.

Millaisia johtopäätöksiä poliittisten johtajien käytöksestä voi vetää? Ainakaan omien kansalaisten suojelu ei kuulu eurooppalaisten johtajien ykkösprioriteetteihin. ”Avoin yhteiskunta” ei ilmeisesti mahdollista päättäväisiä toimia siirtolaisvirtojen hillitsemiseksi ja maahanmuuton järkeistämiseksi. Myös rajavalvonnan järjestäminen on osoittautunut ylivoimaiseksi tehtäväksi EU:n rajavalvontavirasto Frontexille.

Fredrik Reinfeldtilta voisi kysyä, kuinka monta kuollutta 11-vuotiasta tyttöä avoin yhteiskunta maksaa. Timo Soini puolestaan voisi kertoa, onko ”avoimen yhteiskunnan” ja totalitarismin välissä kenties sellaista vaihtoehtoa, jossa kuka tahansa muslimi ei voisi vapaasti kävellä rajan yli ja saada valtiolta täyden ylöspidon.

Tekopyhyyttä, mekaanisia lausuntoja ja sensuuria

Suomen pääministeri Juha Sipilän twiittauksia eri terrori-iskujen jälkeen on koottu tähän kuvaan. Ne ovat niin paljon toistensa kaltaisia, että ne vaikuttavat tietokoneohjelman laatimilta. Lausuntojen perusteella Juha Sipilä on joka kerta ollut järkyttynyt. Teot loistavat poissaolollaan, koska Suomi edelleen ottaa vastaan EU:n kiintiöimiä turvapaikanhakijoita toisin kuin niistä kokonaan kieltäytyneet Unkari ja Puola.

Hurskastelu ihmisoikeuksilla ja ”eurooppalaisilla arvoilla” ei ole loppunut, vaikka juuri nämä kaksi asiaa ovat omalta osaltaan vaikuttaneet siirtolaisvirtojen kasvuun. Eurooppaan on helppo päästä ja oikeanlainen tarina takaa elatuksen loppuiäksi. Epäluuloinen voisi sanoa, että Euroopan johtajat tuhoavat eurooppalaiset kansallisvaltiot tahallaan uuden ylikansallisen supervaltion tieltä.

Tämän taas voi päätellä tavasta, miten valtiot kohtelevat niitä, jotka vastustavat muslimien massamaahanmuuttoa Eurooppaan. Poliitikot ovat enemmän huolissaan tavallisten kansalaisten kirjoituksista sosiaalisessa mediassa kuin muslimien massamaahanmuuton mukana tulevista turvallisuusuhista.

Liittokansleri Angela Merkel keskusteli syyskuussa 2015 Facebookin perustaja Mark Zuckerbergin kanssa siitä, miten Facebook pystyisi poistamaan sivustoltaan rasistisia ja ksenofobisia kommentteja. Zuckerberg suhtautui pyyntöön myönteisesti ja sanoi, että sen eteen pitää tehdä töitä.

Noin vuosi sitten, toukokuussa 2016 sosiaalisen median jätit Facebook, Twitter, Youtube ja Microsoft ilmoittivat yhdessä Euroopan komission kanssa sitoutuvansa poistamaan palveluistaan ”laittoman vihapuheen”. Samalla ne sitoutuivat edistämään Euroopan Unionin hyväksymiä ”riippumattomia vastanarratiiveja”. Yhtiöt siis suostuivat sekä sensuuriin että EU:n kannalta myönteisen propagandan levittämiseen.

Saksassa lisäksi tehtiin viime maaliskuussa lakialoite, jossa sosiaalisen median jätit voisivat saada jopa 50 miljoonan euron sakon, jos nämä eivät mahdollista vihapuheen ja valeuutisten raportointia tai kieltäytyvät poistamasta laitonta sisältöä.

Suomessa taas sisäministeri Paula Risikko pestasi 50 poliisia suitsimaan internetissä vellovaa vihapuhetta. Tämän tuloksia voi ihastella seuraavalla videolla, jossa Junes Lokka keskustelee tutkinnanjohtaja Marko Forssin kanssa. Lokkaa epäillään kiihottamisesta kansanryhmää vastaan, koska hän tekstitti Michel Paulatin Itäkeskuksessa pitämän puheen suomeksi.

Muuttuuko mikään?

Terrori-iskuja tapahtuu Euroopassa jo niin usein, että ne väkisinkin turruttavat. Lisäksi edes Manchesterin kaltainen äärimmäisen törkeä isku, jonka kohteena olivat enimmäkseen alaikäiset nuoret tytöt, ei muuta poliittisten johtajien toimintaa mitenkään. Lausunnoissa puhuttiin kyllä ”raukkamaisesta teosta”, mutta mitään toimenpiteitä on turha odottaa.

Mikään ei muutu niin kauan, kun nykyinen poliittinen eliitti pitää valtaa läntisessä Euroopassa. On eurooppalaisen äänestäjän tehtävä valita sellaiset johtajat, jotka ovat oikeasti kiinnostuneita kansalaisten turvallisuudesta yltiöhumanistisen hurskastelun asemesta. Jos äänestäjä ei näin tee, hänen on turha valittaa terrori-iskuista. Ne ovat hänen haluamansa yhteiskunnan hinta.

Kun ulkoraja vuotaa kuin seula, rajat siirtyvät maiden sisälle. Siksi joulurauhan julistuksen aikana juhla-alue oli eristetty armeijan kuorma-autoilla. Toreille tarvitaan betoniporsaita sen takia, että Allahin soturit eivät ajaisi väkijoukkoon. Eikö olisi järkevämpää, että maahan tulisi vähemmän niitä, joiden mielestä tappamalla mahdollisimman monta nuorta tyttöä konsertissa pääsee varmasti paratiisiin ja saa käyttöönsä 72 neitsyttä? Pelolle on siis jo annettu valta poliittisten johtajien puheista huolimatta. Tässä ei ole mitään väärää, koska avoimesti vihamielisen uskonnollispoliittisen oppijärjestelmän pelkääminen on rationaalista.

Lopuksi esitän vielä halveksuntani Iltalehden toimittajalle, jonka kirjoittamassa jutussa muistutetaan Manchesterin terrori-iskun todellisista uhreista. Nämä taas eivät ole iskussa kuolleita vaan terroristi Salman Abedin sukulaisia ja erityisesti hänen isänsä Abu Ismael. Brittiläisen Guardianin siteeraama lähde kertoo:

”Abu Ismael järkyttyy suunniltaan. Hän on aina noussut jihadisti-ideologiaa vastaan ja tämä Isis-homma ei edes ole jihadia, se on rikollisuutta. Tämä tuhoaa heidän perheensä.”

Voi Abu Ismael -raukkaa.

perjantaina, toukokuuta 19, 2017

Hyvien ihmisten sensuuria


Vasemmistoliberaalin valtavirran ulkopuolelle joutunut politiikan seuraaja huomaa varsin nopeasti, että paras argumentti ei poliitttisessa pelissä välttämättä voita. Politiikka ei ole mikään ajatusten markkinapaikka, jossa kansalaiset saavat vapaasti valita erilaisten ajatusten väliltä.

Vasemmistolainen politiikka ja sitä tukeva valtamedia ovat kaventaneet kansalaisten valinnanmahdollisuuksia. Tämä tapahtuu käytännössä sulkemalla tietyt ajatukset kokonaan julkisen keskustelun ulkopuolelle ja demonisoimalla ne ihmiset, joiden käsitys asioista poikkeaa vasemmistoliberaalista valtavirrasta. Käyn tässä läpi yhden esimerkin.

@Sweden

Ruotsalainen instituutti (Svenska Institutet) on Ruotsin ulkoministeriön alainen viranomainen, jonka tehtävänä on edistää Ruotsi-kuvaa maailmalla. Twitterissä kyseinen instituutti omistaa @Sweden -tunnuksen.

Svenska Institutet päätti jokin aika sitten, että @Sweden -tunnus annetaan viikoksi käyttöön yksittäiselle ruotsalaiselle, joka täten edustaa Ruotsia Twitterissä. Tunnuksen haltijoita kutsutaan ”Ruotsin kuraattoreiksi” (Curators of Sweden) ja heidän tehtävänään on edustaa Ruotsia viikon ajan. Kyseessä on siis sosiaalisen median kampanja, jolla pyritään edistämään Ruotsi-kuvaa.

Luonnollisesti kuraattorilla on myös oikeus estää toisia käyttäjätilejä näkemästä @Sweden-tilin twiittejä. Yleensä estämistoimintoa käytetään häiriköivien tilien kohdalla, mutta sen avulla voi myös eristäytyä omaan kuplaansa, jolloin vastakkaiset mielipiteet eivät pääse turhaan häiritsemään.

Verkkovihan torjuntaa

Jossain vaiheessa Ruotsalainen instituutti päätti ryhtyä verkkovihan torjuntaan. Se ilmoitti ryhtyvänsä ”voimatoimiin @Sweden tilin sananvapauden puolustamiseksi”. Se ilmoitti taistelevansa kasvavaa ”verkkovihaa” vastaan. Instituutti pestasi Vian Tahir -nimisen verkkoturvallisuuden asiantuntijan, joka omassa työssään auttaa muita suojautumaan trolleilta ja verkkovihalta.

Vian Tahir toimi kuraattorina 8-14.5. ja hänen kaudellaan blokattiin noin 12 000 ruotsalaista ja muunmaalaista tiliä, joiden katsottiin uhkailevan ja edistävän vihaa maahanmuuttajia, naisia, HBTQ-ihmisiä ja ihmisoikeuksiin sitoutuneita järjestöjä kohtaan. Lisäksi blokattiin 2000 tiliä, jotka levittävät pornoa, spämmiä tai viruksia.

Melko pian tämän jälkeen Emanuel Karlsten -niminen bloggaaja sai selville, mistä blokkilistalle päätyneet tilit olivat peräisin. 7200 blokatuista tileistä oli peräisin Blocktogether-sivustolta, joka pitää yllä luetteloa ”vihatileistä”. Karlstenin mukaan @Sweden-tilin blokkilista ei ollut Ruotsalaisen instituutin tekemä vaan Vian Tahirin oma blokkilista, joka on Nyheter i Dag -sivuston mukaan 97,74 -prosenttisesti sama kuin @Sweden-tilille luotu lista.

Ruotsalainen instituutti oli palkannut verkkoturvallisuusekspertin tekemään ammattimaisesti toimitetun blokkilistan. Maltillisen Kokoomuksen kansanedustaja Hanif Bali totesi listasta seuraavaa:

”Tämä tarkoittaa, että he valehtelevat, kun he sanovat, että lista on ammattimaisesti toimitettu. Sen sijaan näyttää, että kyseessä on tämän lumihiutaleen (Tahir) luoma subjektiivinen lista.”

Lumihiutaleella tarkoitetaan tässä yhteydessä vasemmistolaista, jonka toleranssi omista poikkeavia mielipiteitä kohtaan on erityisen alhainen.

Listalle joutui myös tunnettuja henkilöitä ja myös niitä, jotka eivät olleet Ruotsin kansalaisia. Jopa ruotsalainen valtamedia julkaisi tiedon siitä, että Israelin Ruotsin suurlähettiläs Isaac Bachman oli joutunut Ruotsalaisen instituutin blokkilistalle. Listalle oli päässyt myös suomalaisia Twitter-käyttäjiä. Lisäksi listalla oli tilejä, joilla ei koskaan ole ollut mitään kosketusta @Sweden-tiliin.

Virallinen Ruotsi on tunnustanut Palestiinan valtion ja suhtautuu muutenkin epäluuloisesti Israelin valtioon. Suurlähettiläs Bachman totesi:

”Vaikka Ruotsi sanoo edistävänsä sananvapautta ja monimuotoisuutta, on selvää, että Ruotsi edelleen kohdistaa juutalaisvaltio Israeliin negatiivista erityiskohtelua.”

Lainopillisia ongelmia

Ruotsalainen instituutti on viranomainen. Ruotsin hallitusmuodon mukaan ketään Ruotsin kansalaista ei saa ilman tämän suostumusta kirjata yleiseen rekisteriin poliittisen mielipiteen perusteella. Vian Tahirin luoma blokkilista on mielipiderekisteri eli sellaisenaan Ruotsin lain vastainen. Tästä syystä Ruotsalainen instituutti perääntyi ja poisti kaikki blokit @Sweden -tililtä.
Internetissä mikään ei kuitenkaan häviä. Nyheter i dag -sivustolla jokainen voi käydä tarkistamassa, löytyykö tietty Twitter-tili @Sweden-tilin tai Vian Tahirin blokkilistalta.

Ruotsalainen Morpheus-blogi on listannut muitakin blokkilistaan sisältyviä lainopillisia ongelmia. Näistä yksi on kunnianloukkaus. Jokainen blokkilistan tili, jonka takaa löytyy tunnistettava Ruotsin kansalainen, on tullut julkisesti herjatuksi. Hän on henkilö, joka vihaa maahanmuuttajia, HBTQ-ihmisiä ja ihmisoikeuksiin sitoutuneita järjestöjä.

Toki yksittäinen Twitter-käyttäjä voi anoa poistamista blokkilistalta. Tässä tapauksessa Ruotsalainen instituutti kuitenkin utelee tilin käyttäjän oikeaa nimeä. Ruotsin sananvapauslainsäädäntö kuitenkin turvaa anonymiteetin eikä millään viranomaisella ole laillista oikeutta tiedustella anonyymin käyttäjään todellista identiteettiä. Ruotsalaisen instituutin anomuslomakkeella kuitenkin kysytään käyttäjän oikeaa nimeä. Sitä ei ole pakko antaa, mutta sen kysyminen itsessään on mahdollisesti lainvastaista.

Eikä siinä vielä kaikki

Joitakin voi toki yllättää, että verkkoturvallisuusekspertti osoittautuu vasemmistolaiseksi lumihiutaleeksi ja hänen ammattimaisesti toimitettu blokkilistansa subjektiiviseksi mielipiteeksi. Minua se ei yllätä.

Vasemmistoliberaali esittää mielellään julkisuudessa suvaitsevaista ja ”avointa” ihmistä. Todellisuudessa näin ei yleensä ole, vaan vasemmistoliberaali suvaitsee valikoivasti ja poliittisesti eri mieltä olevat eivät saa nauttia suvaitsevaisuudesta tai avoimuudesta. Sen sijaan he ovat demonisoinnin kohteita ja heidän mielipiteensä suljetaan hyväksyttävän keskustelun ulkopuolelle.

Äskettäin Ruotsidemokraattien puheenjohtaja Jimmie Åkessonin kotiin hyökättiin. Åkesson itse tai hänen avopuolisonsa eivät kuitenkaan olleet paikalla. Viime tiistaina kaupallisen TV4-kanavan urheilutoimittaja Christoffer Eriksson twiittasi:

”Talk shit, get shot”

Eli puhu paskaa ja tule ammutuksi. Hän jatkoi sanomalla, että Jimmie on natsi. Hän, Kent, Linus, Andreas ja muut ovat natseja. Natseilla ei Erikssonin mukaan ole oikeutta olla samoissa ”möbleeratuissa huoneissa” kuin Erikssonin kaltaisilla.

Erikssonin lausahdus kertoo, että vasemmistoliberaalin valtavirran ulkopuolella olevat saavat, mitä tilaavat. Heillä ei ole oikeutta valittaa, jos he joutuvat poliittisesti motivoidun väkivallan kohteeksi. Sen sijaan vasemmistolainen lumihiutale voi loukkaantua pelkästään eriävästä mielipiteestä. Tätä Eriksson ei toki sano, mutta käytännössä asia on näin.

Kuitenkin on selvää, että Erikssonin twiittauksen voi tulkita avoimeksi kehotukseksi väkivaltaan Jimmie Åkessonia kohtaan.

Tapahtuman seurauksena Ruotsidemokraattien puheenjohtaja ei jatkossa enää suostu olemaan tekemisissä TV4-kanavan journalistien kanssa. Näin on siitä huolimatta, että kanavan johto on ottanut etäisyyttä urheilutoimittajansa lausuntoihin.

Eli siksi on mahdonta suhtautua vakavasti vasemmistolaiseen retoriikkaan, jossa ”äärioikeisto” ja heidän retoriikkansa nähdään erityisenä uhkana ”arjen turvallisuudelle”. Todellisuudessa vasemmistolaisen arvot ja asenteet ovat avoimen vihamielisiä toisinajattelijoita kohtaan. He toivovat, että toisinajattelijat kuolevat pois. ”Se parempi väkivalta” on todellisuutta ja se toinen puoli on useimmiten valtamedian vasemmistotoimittajien luomaa hypetystä.