lauantaina, syyskuuta 22, 2007

Terveen järjen pilkahduksia

Vaikka maahanmuuttokeskustelua hallitseekin suvaitsevainen monikulttuurinen hymistely, ei pidä erehtyä luulemaan, että monikultturistien mielipide edustaisi kansan tai edes poliitikkojen enemmistöä. Ns. suvaitsevaiset vain ovat pelotelleet vastustajat hiljaiseksi leimaamalla heidät suvaitsemattomiksi tai jopa rasisteiksi.

Tässä ilmapiirissä on piristävää nähdä maahanmuuttoon kriittisesti suhtautuvia kommentteja eturivin poliitikoilta ja yhteiskunnallisilta ajattelijoilta. Paavo Väyrynen, Jyrki JJ Kasvi, Eero Paloheimo, Petteri Järvinen ja Osmo Soininvaara ovat esittäneet oman panoksensa keskusteluun. Kaikkia näkemyksiä yhdistää se, että ne ovat ristiriidassa vallitsevan monikulttuuripolitiikan kanssa. Edella mainitut henkilöt ovat julkisesti omalla nimellään ilmaisseet suoraan tai epäsuorasti, että maahanmuutto ei välttämättä ole vastaanottajayhteiskunnalle hyödyllistä.

Osmo Soininvaaran kunniaksi on sanottava, että hän sallii omassa blogissaan varsin avoimen keskustelun asiasta ja osallistuu myös itse keskusteluun. Itse kommentoin tässä Soininvaaran blogissaan esittämiä näkemyksiä. Ensimmäinen kirjoitus Maassa maan tavalla oli itse asiassa suhteellisen radikaali, ja seuraavassa jutussaan Osmo vähän vetää jo sanojaan takaisin.

Maassa maan tavalla –jutussaan Osmo kirjoittaa

Suomi on mitä ilmeisemmin - ja toivottavammin - lisääntyvän maahanmuuton kohteena.

Maahanmuutto ei sinänsä ole positiivinen tai negatiivinen asia. Maahanmuutossa on olennaista, miten hyvin maahanmuuttajan ja vastaanottajayhteiskunnan tarpeet kohtaavat. Maahanmuutolle pitää olla aitoa tilausta eli käytännössä kasvavassa taloudessa työvoiman tarve ylittää kotimaisen tarjonnan. Tästä on seurauksena palkkojen nousu ja mahdollisesti myös työvoimapula, jota paikkaamaan maahanmuuttoa tarvitaan.

Suomessa tällainen tilanne on muutamilla teollisuuden aloilla kuten esimerkiksi rakentamisessa. Tätä työvoimapulaa on jo paikattu tuomalla vuokratyövoimaa Suomen lähialueilta. Tällaisen työvoimatarpeen täyttämiseen ei kauheasti tarvita valtiota, vaan pikemminkin valtion asettamia keinotekoisia esteitä pitää pyrkiä purkamaan.

On myös toisenlaista työvoimapulaa, jota esiintyy lähinnä poliitikkojen puheissa. Väestö ikääntyy ja oletettavasti työvoimaa lähtee eläkkeelle julkisen sektorin hoivatyöpaikoista. Tätä pulaa paikkaamaan tarvitaan hallitusohjelman mukaan työperäistä maahanmuuttoa. Kannattaa kuitenkin huomata, että maahanmuutto ei välttämättä ole mikään ratkaisu tähän oletettuun tulevaan työvoimapulaan.

Näin on, koska maahanmuutosta aiheutuu muita kustannuksia. Voi lisäksi olla, että muunlaiset ratkaisut kuten eläkeiän nostaminen, palkkojen nosto ja toiminnan tehostaminen investoinneilla tuottavat paremman lopputuloksen. Joka tapauksessa lienee selvää, että maahanmuutto ei yksinään ratkaise väestön ikääntymisen aiheuttamia ongelmia. Ja mikä estää rekrytoimasta työvoimaa sitten, jos työvoimapula realisoituu samalla tavalla kuin yksityiset yritykset tällä hetkellä tekevät?

Lopuksi on syytä todeta, että kansalaisella on täysi syy epäillä työperäisen maahanmuuton nimellä kulkevaa suurisuuntaista poliittista hanketta. Poliitikkovetoisilla operaatioilla on taipumus epäonnistua ja tuottaa toisenlainen lopputulos, kuin alkujaan ajateltiin. Emme varmasti halua työperäisiä maahanmuuttajia tänne odottamaan oletettua tulevaa työvoimapulaa.

Soininvaara ja islam

Soininvaara muistuttaa suvaitsevaisuuden rajoista ja kommentoi maahanmuuttajien kulttuuriin liittyviä piirteitä:

Aika imperialistisia ja uskonnonvapauden vastaisia piirteitä sisältyy myös eräisiin islamilaisuuden suuntauksiin.

Tässä Soininvaara jää puolitiehen. Hän ei ole vielä tunnustanut sitä ikävää tosiasiaa, että uskonnoissa on oikeasti eroja. Kaikki uskonnot eivät ole samanlaisia eivätkä pyri samaan päämäärään.

Islam ei ole uskonto sillä tavalla kuin käsite länsimaissa ymmärretään. Se on kaikki elämänalueet kattava kokonaisvaltainen oppirakennelma. Islamilaisen sosiaalisen järjestyksen levittäminen on olennainen osa islamia eikä pelkästään ”sisälly eräisiin islamilaisuuden suuntauksiin”. Lännessä uskonnolla on oma paikkansa ja se on selkeästi erotettu politiikasta. Islamin kohdalla tällaisen eron tekeminen on mahdotonta, koska islam sisältää Allahilta saadun sharia-lain.

Siinä missä kristinusko on sekä perusluonteeltaan että historiallisen kehityksen tuloksena yksityisen ihmisen pelastusoppi ja hengellisen elämän lähde, islamissa laki ja sosiaalinen järjestys korostuvat hengellisen sisällön jäädessä taustalle. Kristinuskon päämääränä on taivasten valtakunta, mutta islamia kiinnostaa enemmän imperiumi tässä maailmassa. Viimeinen tuomio tulee, kun maailmassa ei palvota muuta jumalaa kuin Allahia.

Islam tekee selvän eron uskovien ja ei-uskovien maailmaan. Uskovat ovat lähtökohtaisesti ei-uskovia parempia ihmisiä. Ei-uskovien kohtelua eivät koske samat moraalisäännöt kuin uskovien kohtelua.

Maltillista islamia ei ole olemassa. Johan Turkin pääministerikin tämän totesi, kun sanoi että islam on islam. Jos olisi olemassa jokin maltillinen islam, sitten islameita olisi useampia eikä niin voi olla. Ns. maltilliset muslimit eivät noudata jotain maltillista islamia, vaan noudattavat oman uskontonsa säädöksiä valikoivasti ja vähemmän tiukasti kuin ns. fundamentalistiset uskonveljensä.

Näiden tosiasioiden ja muslimien havaitun käyttäytymisen perusteella laajamittaisen muslimien maahanmuuton salliminen tarkoittaa suurta riskinottoa tulevien sukupolvien kustannuksella. Maahanmuuttopolitiikkaa ei pidä rakentaa toiveajattelun varaan ja kuvitella, että kyllä ne muslimit siitä maallistuvat ja sopeutuvat. Havainnot Länsi-Euroopan muslimivähemmistöistä eivät tue tätä kuvitelmaa, sillä toisen ja kolmannen sukupolven muslimimaahanmuuttajat ovat keskimäärin työn perässä maahan muuttaneita vanhempiaan radikaalimpia.

Myöskään kotouttamisen eli käytännössä sosiaalisen insinöörityön varaan ei pidä laskea silloin, kun kyse on kulttuuriin olennaisesti liittyvistä piirteistä. Yksittäiset muslimit voivat päästä irti uskontonsa rajoituksista ja sulautua länsimaiseen yhteiskuntaan. Kun puhutaan suurista ihmisjoukoista, sulautuminen on pikemminkin poikkeus kuin sääntö.

Osmo Soininvaaralla on siis vielä matkaa tosiasioiden tunnustamiseen, joka on järkevien poliittisten linjausten perusedellytys. Moni ns. maahanmuuttokriitikko tunnistaa Osmon kirjoituksista itsensä ajalta ennen ikävien tosiasioiden lopullista valkenemista. Ehkä Osmo vielä pääsee perille, mutta todennäköisemmin hän joutuu viiteryhmänsä (vihreät) paineen takia ottamaan takapakkia, mistä hänen seuraava maahanmuuttoon liittyvä kirjoituksensa Maahanmuuttajakeskustelussa todistaa.

lauantaina, syyskuuta 15, 2007

Islamisoituminen ja islamofobia

Brysselissä järjestettiin 11.9.2007 Euroopan islamisoitumista vastustava mielenosoitus. Sitä oli järjestelty jo useamman kuukauden ajan ja lupaa sen järjestämiselle oli pyydetty. Brysselin pormestari Freddy Thijlemans kuitenkin kielsi mielenosoituksen, mikä varmaankin vähensi merkittävästi osallistujien (mutta ei suinkaan poliisien) määrää.

Lienee turha sanoa, että Thielemans on sosialisti ja merkittävä osa hänen puolueensa valtuustoryhmästä on muslimeja. Osasyy mielenosoituksen kieltämiseen oli varmasti pelko muslimien vastareaktiosta, mutta Thielemans mainitsi myös huolensa siitä, että uusnatsit soluttautuvat mielenosoittajien joukkoon ja ryhtyvät väkivaltaisiksi. Kolmas tekijä on tietysti se, että Thielemans ei erityisemmin pitänyt mielenosoittajien edustamista ajatuksista.

Mitään edellä mainituista ei voi pitää legitiiminä syynä kieltää rauhanomainen mielenosoitus. Jos mielenosoitus äityy väkivaltaiseksi, poliisin tehtävänä on puuttua väkivaltaisuuksiin ja huolehtia osallistujien turvallisuudesta.

Mielenosoitus päättyi lopulta lyhyeen, kun poliisi pidätti suuren joukon mielenosoittajia ja kärräsi heidät bussilla putkaan. Mielenosoitusta seuraamaan tulleet Flanderin itsenäisyyttä ajan Vlaams Belang –puolueen johtohenkilöt sen sijaan saivat maistaa brutaalimpia otteita. Pidätyksistä otetut videot moni on varmasti käynyt katsomassa Brussels Journalin ja Gates of Viennan sivuilta.

Helsingin Sanomat ja moni muu suomalainen valtamedia kutsui mielenosoitusta ”islamin vastaiseksi” ja luonnehti Vlaams Belang –puoluetta ”äärioikeistolaiseksi”. Tietysti islamisoitumisen vastustaminen voi jonkun mielestä olla islamin vastustamista ja monikansallisen Belgian hajottamiseen tähtäävä toiminta äärioikeistolaista. Kuitenkin taustalla on toinen totuus, jonka valtamedia ja sosialistiset poliitikot tahallaan tai tahattomasti unohtavat.

Mitä on islamisoituminen?

Länsimainen yhteiskunta on perinteisesti rakennettu kirkon ja valtion erillisyyden pohjalle. Uskonnolla on oma paikkansa ja sen harjoittaminen on lähinnä ihmisen oma asia. Politiikkaan uskonnolliset yhteisöt eivät osallistu.

Tämä rakennelma on murtumassa, kun Eurooppaan on muuttanut viimeisen 30 vuoden aikana runsaasti muslimisiirtolaisia, joille käsitys kirkon ja valtion erillisyydestä ei ole itsestään selvä. Samaan aikaan läntisissä yhteiskunnissa on harjoitettu virallista monikulttuuripolitiikkaa, jossa on pyritty tarjoamaan eri vähemmistölle oikeus harjoittaa omaa kulttuuriaan isäntäyhteiskunnan sisällä.

Sille köyhemmälle kansanosalle, joka asuu suurkaupunkien lähiöissä, islamisoituminen on tarkoittanut kotiseudun muuttumista etniseksi getoksi. Asuinympäristö on muuttunut aiempaa epämiellyttävämmäksi paikaksi asua, mikä kriittisen pisteen saavutettuaan johtaa kantaväestön poismuuttoon kyseiseltä alueelta.

Islamisoituminen tarkoittaa käytännössä myös rikollisuuden lisääntymistä. Heimoyhteiskunnan säännöillä pelaavat maahanmuuttajat eivät välttämättä pidä kantaväestön omaisuutta ja fyysistä koskemattomuutta niin suuressa arvossa, kuin lait edellyttävät. Jopa Suomessa, jossa maahanmuutto on ollut muuta Eurooppaa vähäisempää, ulkomaalaisten rikollisuus on 1,5-kertaista kantaväestöön verrattuna.

Islamisoituminen on taakka myös veronmaksajalle. Ikääntyvä väestö ja kasvava joutilas maahanmuuttajaluokka rasittavat hyvinvointivaltion yhä hupenevaa rahoituspohjaa. Eurooppa ei ole pystynyt tarjoamaan maahanmuuttajille töitä, eli he jäävät yhteiskunnan elätettäviksi. Näin on osin siksi, että maahanmuuttajien koulutustasoa vastaavia töitä ei ole eikä vaatimattomista töistä saatava palkka ole kilpailukykyinen sosiaalitukiin verrattuna.

Pisteenä i:n päälle tulokkailla on myös vaatimuslista asioista, joihin isäntäyhteiskunnan pitää sopeutua. Tämän listan voi lyhennettynä käydä lukemassa Abdullah Tammen perustaman Suomen islamilaispuolueen ohjelmasta. Muslimioppilaiden pitää saada vapautus koulun liikunta- ja musiikkitunneilta, eläinten rituaaliteurastus pitää sallia ja alkoholin myynti ruokakaupoissa lopettaa. Ja tuo on vasta alkua. Lopussa häämöttää islamilainen yhteiskunta sharia-lakeineen.

Myös länsimaisen yhteiskunnan perusoikeudet, kuten sananvapaus ovat uhattuna, mikä parhaiten näkyi Muhammad-karikatyyreista syntyneessä kohussa puolitoista vuotta sitten. Profeetan kuvaaminen, arvostelu ja leikinlasku profeetan kustannuksella ovat jumalanpilkkaa, joka on kiellettyä. Islamin arvostelijat leimataan rasisteiksi ja islamofobeiksi ja heidän henkeään uhataan. Tarkoituksena ei ole vakuuttaa ketään islamin ja sen profeetan erinomaisuudesta, vaan yksinkertaisesti pelotella arvostelijat hiljaisiksi. Islamisoitumisen seurauksena Ruotsin pääministeri joutuu kuuntelemaan luentoja sananvapaudesta todellisilta asiantuntijoilta, kuten Egyptin ja Iranin suurlähettiläiltä.

Euroopassa lapsia syntyy kaikissa maissa vähemmän kuin kaksi aikuista naista kohden. Käytännössä tämä tarkoittaa, että väestö vähenisi luonnollista tietä ilman maahanmuuttoa. Muslimimaahanmuuttajien keskuudessa syntyvyys on naisen alistetun aseman ansiosta suurempaa, mikä tarkoittaa, että tämän vuosisadan loppuun mennessä muslimit luultavasti muodostavat väestön enemmistön osassa läntisen Euroopan maista.

Tässä vaiheessa ei tarvitse edes mainita terrorismia, jota islamilaiset ääriryhmät käyttävät tavoitteidensa ajamiseen. Terrorismi ei itse asiassa ole läheskään niin paha asia kuin islamisoituminen, koska sitä vastaan poliisi ja muut turvallisuusviranomaiset pystyvät taistelemaan. Islamisoitumista vastaan kukaan johtava poliitikko ei uskalla sanoa halaistua sanaa, koska tällöin hänet leimattaisiin välittömästi rasistiksi, ksenofobiksi ja islamofobiksi. Ne, jotka uskaltavat tästä huolimatta avata suunsa, joutuvat elämään ympärivuorokautisessa poliisivartioinnissa.

Laajamittainen muslimien läsnäolo Euroopassa tekee siis vääräuskoisen kantaväestön elämän epämiellyttävämmäksi, kalliimmaksi ja fyysisesti vaarallisemmaksi, kuin se olisi ilman tätä läsnäoloa. Tätä lausetta Jihad Watch –sivuston Hugh Fitzgerald toistaa väsyksiin asti, koska siinä tiivistyy islamisoitumisen perusongelma.

Euroopan vääräuskoisella kantaväestöllä on siis täysin perusteltu syy olla huolissaan kehityksestä ja pyrkiä vastustamaan sitä mielenosoituksella. On täysin oikeutettua kysyä, mitä Euroopan muslimiväestön kasvu tarkoittaa meidän lapsille ja lastenlapsille. Saavatko he elää yhtä rauhallisessa ja vauraassa Euroopassa, kuin me olemme saaneet?

Valitettavasti poliittinen eliitti ei tunnusta oikeutta vastustaa islamisoitumista, vaan pyrkii asettamaan islamismin ja islamofobian moraalisesti samanarvoiseen asemaan.

Islamofobia – kaiken pahan alku ja juuri

Islamofobia on terminä käsittämätön. Fobialla tarkoitetaan yleensä irrationaalista pelkoa jotakin kohtaan, esimerkiksi klaustrofobiaa eli ahtaan paikan kammoa. Islam on uskomusjärjestelmä ja sitä kohtaan voi hyvinkin tuntea perusteltua tai perustelematonta pelkoa, joten mistään pahasta asiasta ei voi olla kyse, eihän?

Tässä osoitteessa annetun määritelmän mukaan islamofobialla tarkoitetaan ennakkoluuloa muslimeita kohtaan. Englantilaisen Runnymede-säätiön kahdeksankohtainen määritelmä islamofobialle puolestaan löytyy täältä.

Termin tarkoituksena ei kuitenkaan ole kuvata mitään asiaa erityisen tarkasti, vaan se toimii lähinnä lyömäaseena islamiin kriittisesti suhtautuvia tahoja kohtaan. Koska islam ei ole mikään rotu vaan muslimit edustavat mitä moninaisimpia etnisiä ryhmiä, rasismi-termin käyttö ei ole perusteltua. Islamofobiasta on yritetty tehdä rasismin kaltaista leimakirvestä, jolla tukahdutetaan keskustelu ikävistä asioista. Islamin kohdalla näitä ikäviä asioita ovat lähinnä islamin pyhien kirjoitusten väkivaltaiset piirteet, naisen asema islamissa, islamista luopuminen ja ei-muslimien asema islamilaisessa yhteiskunnassa.

Islamofobia yhtä paha kuin islamismi, toteaa Euroopan Neuvoston pääsihteeri Terry Davis, joka sattumoisin on hänkin sosialisti:

"Totuus on, että Eurooppa ja sen arvot ovat uhattuina mutta vaarana ei ole islam. Yhteisiä eurooppalaisia arvojamme uhkaavat kiihkoilijat ja radikaalit, sekä islamistit että islamofobit, jotka käyttävät pelkoja ja ennakkoluuloja omien poliittisten tavoitteidensa ajamiseen."

Davis jatkaa vielä omalla sanan- ja kokoontumisvapauden määritelmällään:

"Kokoontumisvapaus ja ilmaisuvapaus ovat todellakin demokratian välttämättömiä perusedellytyksiä, mutta niitä ei pitäisi käyttää loukkaamistarkoituksessa."

Davis rinnastaa islamistit ja islamofobit keskenään. Häneltä voisi kysyä, montako pommia islamofobit ovat räjäyttäneet Euroopan kaupungeissa. Ensimmäisessä lauseessaan Davis määrittelee, mitkä poliittiset mielipiteet ovat hyväksyttyjä ja mitkä eivät. Toisessa lauseessa hän esittää oman käsityksensä sanan- ja kokoontumisvapaudesta. Loukata ei siis saa. Vaikka et loukkaantuisi, viranomainen loukkaantuu puolestasi.

Davisin käsitykset ovat sosialistille varsin tyypillisiä, koska niihin sisältyy elitistinen ajatus siitä, että jonkun pitää ylhäältä päin kertoa, mitä saa ajatella ja ilmaista. Samaa ovat Suomessa toteuttaneet entinen vähemmistövaltuutettu, tuleva apulaisoikeuskansleri Mikko Puumalainen ja valtionsyyttäjä Mika Illman. Itse kysyisin, millä oikeudella Davis luennoi meille, mitkä mielipiteet ovat hyväksyttyjä ja miten sanan- ja kokoontumisvapautta pitää käyttää. Eurooppalaiset ihmiset eivät ole äänestäneet Davisia nykyiseen toimeensa, vaan hän on pelkkä byrokraatti.

Kysyä sopii myös, mikä ihmeen tarve on suojata islam kritiikiltä. Pintapuolinenkin tarkastelu paljastaa suuren osan typeryyksistä, joita kyseiseen uskontoon sisältyy. Syvällisempi tutustuminen profeetan elämään ja toimintaan osoittaa valitettavasti pahimmatkin ennakkoluulot alimitoitetuiksi. Tämä ei kuitenkaan tarkoita, että kaikki muslimit olisivat yhdestä puusta veistettyjä kiilusilmäisiä fanaatikkoja tai että kaikki muslimit edes suhtautuisivat vakavasti uskontonsa määräyksiin.

YK varoittaa islamofobiasta

Varoituksia islamofobiasta satelee myös muualta. YK.n rasismin ja rotusyrjinnän erityistutkija, senegalilainen Doudou Diane varoitti erityisesti Euroopassa lisääntyneestä islamofobiasta:

”Nykyisessä kontekstissa islamofobia on uskonnon halventamisen vakavin muoto.”

Ensimmäisenä tulee mieleen, että eikö Senegalissa ole huomattavasti pahempia ongelmia, koska ihmiset sieltä pyrkivät laittomina siirtolaisina Eurooppaan. Miksi he haluaisivat tulla tällaiseen islamofobian kehtoon?

Dianen puolustukseksi on tietysti sanottava, että hän on muslimi ja luonnollisesti kykenemätön näkemään mitään vikaa ainoassa oikeassa uskonnossa. Myös kohdeyleisö täytyy ottaa huomioon. Diane piti puheensa YK:n ihmisoikeuskomissiolle, jossa on pääsääntöisesti keskitytty tuomitsemaan Israel kaikilla mahdollisilla tavoilla. YK:n ihmisoikeuskomissioon kuuluu jäseninä useita maita, jotka eivät sanottavammin kunnioita kansalaistensa ihmisoikeuksia.

Ihmisoikeuksien jättiläisiin kuuluvan Pakistanin edustaja Masood Khan puolestaan kutsui islamofobian nousua ”hälyttäväksi”:

”Kansainväliset tiedotusvälineet käyttävät edelleen pienen ääriryhmän tekoja hyväkseen, ja pyrkivät niiden avulla leimaamaan koko islamilaisen maailman.”

Kenen vika on, jos terroristit ovat enimmäkseen muslimeja? Kenen vika on, jos terroristit perustelevat tekonsa islamin pyhillä kirjoituksilla? No tietysti kansainvälisen median ja islamofobien vikahan se on.

Islamilaisten maiden järjestö OIC:n edustajana Masood Khan valistaa meitä sananvapauden luonteesta:

”Viimeaikaiset halventamiset, kuten Ruotsin Jumalaa pilkkaavat piirrokset ja sveitsiläiset julisteet vahvistavat tätä johtopäätöstä. Tuollaista jumalanpilkkaa ei pitäisi rohkaista sananvapauden nimissä.”

Ehkä pitäisi olla liikuttunut siitä, että Euroopan sisäiset asiat herättävät noin paljon mielenkiintoa islamilaisessa maailmassa. Kyseessä ei ole kuitenkaan aito kiinnostus eurooppalaisten ihmisoikeuksia kohtaan, vaan islamilaiset maat ajavat omia tavoitteitaan, joihin kuuluu olennaisena osana islamin levittäminen ja islam-kritiikin vaimentaminen.

Islamilaisten maiden tavoitteet on kirjattu Kairon julistukseen islamilaisista ihmisoikeuksista. Itse kukin voi tykönään verrata YK:n ihmisoikeuksien julistusta ja Kairon dokumenttia keskenään. Yhtäläisyyksiä voi olla vaikea löytää.

Kansainväliset järjestöt, kansalaisjärjestöt ja EU:n poliittinen eliitti siis pyrkivät estämään islamisoitumisen arvostelun ja ovat enemmän huolissaan islamofobiasta. Eliittiä ei lainkaan kiinnosta tavallisen eurooppalaisen huoli omasta elinympäristöstään, omasta kulttuuristaan ja omista elämänarvoistaan. Ilmeisesti valkoihoisella eurooppalaisella ei ole tähän oikeutta.

torstaina, syyskuuta 06, 2007

Pojat perustivat puolueen

Islamin aika –järjestön puuhamiehet perustivat eläkkeellä olevan palotarkastaja Taisto ”Abdullah” Tammen johdolla puolueen. Helsingin Sanomatkin kirjoitti asiasta artikkelin. Islamin aika on tätä ennen saanut ilmaista julkisuutta sekä Kirkko ja Kaupunki –lehdessä että Ylen A-Zoom –ajankohtaisohjelmassa, josta kirjoitin kesäkuussa.

Kotimaisin voimin liikkeellä

Suomen islamilaisen puolueen edustajat esiintyivät HS:n mukaan tiedotustilaisuudessa kotimaisin voimin mutta tavoitteena on hakea äänestäjiä kaikista etnisistä ryhmistä. Puheenjohtaja Tammi esitteli puolueen tavoitteita avoimesti, ja puolue pyrkii esimerkiksi poistamaan alkoholijuomat kaupoista ja kioskeista sekä vaikuttamaan musmien lasten elämään siten, että näiden ei tarvitsisi osallistua kouluissaan uimahalliretkille ja musiikkitunneille. Nämä kun ovat islamin mukaan kiellettyjä.

Eniten kohua varmasti herätti, kun Tammelta kysyttiin, haluaako puolue pitkällä aikavälillä sharia-lain Suomeen. Tammi vastasi, että se olisi mahtavaa. Tammi oli myös todennäköisesti rehellinen, kun hän sanoi, ettei puolueella ole yhteyksiä kansainvälisiin muslimijärjestöihin. Islamin aika –järjestön aktiivit tuskin ovat vielä ehtineet päästä opiskelemaan Medinan yliopistoon, kuten he haaveilivat A-Zoom –ohjelmassa, puhumattakaan opintojen päättämisestä.

Itse asiassa Tammen ja kumppaneiden avoimuus poikkeaa merkittävästi muiden eurooppalaisten muslimijärjestöjen hienostuneemmasta taqiyyasta. Britanniassa muslimijärjestöt ovat tarjonneet innokkaasti puhuvia päitä televisioon terrori-iskujen jälkeen. Terrorismin tuomitseminen on vain tahtonut olla sivuseikka, sillä järjestöjen edustajat ovat ennemminkin valitelleet muslimien syyllistämistä terrori-iskuista, joiden tekijät ovat olleet muslimeja, ja mahdollisia vastatoimia (joita ei yleensä ole tullut).

Myös Ruotsissa muslimien vaikutuskeinot poikkeavat meikäläisistä. Siellä Mahmoud Aldeben johtama Sveriges Muslimska Förbund lähetti ennen viime valtiopäivävaaleja poliittisille puolueille vaatimuslistan, joka sisälsi pitkälti samoja asioita, kuin Abdullah Tammen uuden puolueen tavoitteisiin kuuluu. Poliittiset puolueet eivät kuitenkaan toistaiseksi lämmenneet ajatuksille.

Ruotsissa ja Britanniassa muslimijärjestöillä on oikeata vaikutusvaltaa eikä toiminta ole pelkästään Abdullah Tammen kaltaisten puolittain koomisten hahmojen harteilla. Vaikutusvalta perustuu sekä isäntäyhteiskunnan hampaattomuuteen että muslimien suurempaan lukumäärään.

Hyvä vai huono asia?

Suomen islamilaisen puolueen ei sinänsä pitäisi antaa aihetta huoleen kenellekään vääräuskoiselle sukupuolesta ja sukupuolisesta suuntautumisesta riippumatta. Itse asiassa mitä enemmän Abdullah Tammen tai Tampereen islamilaisen yhdyskunnan puheenjohtaja Mustafa Karan kaltaiset pääsevät ääneen, sitä enemmän tavalliset ihmiset alkavat kyseenalaistaa valtavirtanäkemyksen islamista rauhan uskontona, jota ääriryhmät käyttävät väärin omiin poliittisiin tarkoituksiinsa.

Jaakko Hämeen-Anttilalla ei ole enää monopolia islamin selittäjänä, koska samaa asiaa voi kysyä Suomen Islamilaisen Puolueen puheenjohtaja Tammelta, joka opettaa vääräuskoisille islamia paljon tehokkaammin kuin kymmenen Hämeen-Anttilan kirjaa. Itse en koskaan unohda, kun näin Tanskan pilakuvaskandaalin aikana Mustafa Karan televisiossa vaatimassa kunnioitusta omalle uskonnolleen samalla, kun ulkoministeri Erkki Tuomioja istui vaivautuneena vieressä. Mitä enemmän olen tutustunut Karan uskontoon, sitä vähemmän kunnioitusta se herättää. Kunnioitus pitää nimittäin ansaita eikä Mustafa Karan uskonto ansaitse kunnioitusta. Länsimaissa kenelläkään ei ole velvollisuus kunnioittaa mitään oppijärjestelmää pelkästään siksi, että sitä kutsutaan uskonnoksi.

Toivottavasti Karan ja Tammen esiintyminen myös herättää vastakysymyksen siitä, miten paljon islam oikeasti kunnioittaa muita uskontoja. Onko kristityillä ja juutalaisilla erityisasema islamissa? Mistä johtuu, että palestiinalaiset kutsuvat juutalaisia apinoiksi ja sioiksi?

Abdullah Tammi ja kumppanit eivät varsinnaisesti ole käännynnäisiä vaan ”paluumuuttajia”, jotka ovat palanneet takaisin ainoan oikean uskonnon helmaan. Profeetat Musa (Mooses) ja Isa (Jeesus) eivät nimittäin saarnanneet juutalaisuutta ja kristinuskoa, vaan Allah antoi heille Tooran ja Evankeliumin, joita kristityt ja juutalaiset ovat myöhemmin vääristelleet.

Tammen esiintymisessä tuli myös selväksi suhtautuminen sharia-lakiin, minkä pitäisi ilman muuta vakuuttaa vääräuskoiset epäilijät islamin poliittisesta luonteesta. Odotan mielenkiinnolla Tammen kommentteja mahdollisten tulevien terrori-iskujen yhteydessä.

Muhammad-koirat

Samaan aikaan, kun Suomessa ihmetellään islamilaista puoluetta, Ruotsissa on herännyt kohu taitelija Lars Vilksin piirtämistä Muhammad-päisistä liikenneympyräkoirista (rondellhund). Ruotsalaiseen tapaan keskustelua leimaa sekä pelkuruus että hurskastelu sananvapaudella.

Iltapäivälehti Expressen julkaisi kuvan Osama bin Ladenista Jeesuksena, mitä ruotsalainen arvostettu oikeistolainen bloggaaja Dick Erixon kommentoi seuraavasti:

”Valtamediat jatkavat hurskasteluaan ilmaisuvapaudella. Expressen näyttää etusivullaan kuvan, jossa Osama bin Ladenista tulee Jeesus, mutta lehti ei ole näyttänyt kuvaa Muhammadista liikenneympyräkoirana. Expressen käyttää ilmaisuvapauttaan kristittyjen loukkaamiseen, mutta kieltäytyy tekemästä samaa muslimeille. Näin Expressen ajaa totalitarististen voimien asiaa. Niitä, jotka uhkailevat ja käyttävät väkivaltaa, totellaan ja väistellään. Ruotsalaiset mediat eivät ole oppineet mitään. Ne matelevat samalla tavalla kuin 1930-luvulla. Kyseessä on heikkouden huippu.”

Suomessakin virallinen islamin selittäjä Hämeen-Anttila on jo ehtinyt arvostelemaan sormi pystyssä piirroksia, joiden ”tarkoitus on loukata”. Luonnollisesti suomimedia seuraa perästä, mitä muualla tapahtuu, ja käyttää ilmaisuvapautta vastuullisesti vanhan kunnon itsesensuurin hengessä.

Muhammad-kuvien aiheuttama skandaali tarjoaa taas kerran mahdollisuuden tutustua profeetta Muhammadiin ja siihen, millaisena henkilönä hänet kuvataan muslimilähteissä. Profeetta Muhammadin elämä ja toiminta nimittäin poikkeavat merkittävästi muiden maailmanuskontojen perustajien vastaavista. Tutustumisen voi vaikka aloittaa Sir William Muir Esquiren vuonna 1853 julkaistusta kirjasta Life of Mahomet, joka tarjoaa nykypäivän poliittisesta korrektiudesta ja relativismista vapaan näkemyksen.