perjantaina, marraskuuta 28, 2008

Politiikka uskonnon korvikkeena

En nyt kirjoita kristillisdemokraateista, jotka pääosin uskovat Jumalaan. Heille politiikka on kuitenkin vain politiikkaa eikä mikään rituaali, jolla puhdistaudutaan synneistä tai lunastetaan paikka taivasten valtakunnassa. Politiikka on uskonnon korvike osalle niistä, jotka eivät usko Jumalaan eivätkä kuolemanjälkeiseen elämään.

Politiikka muuttuu uskonnoksi siinä vaiheessa, kun sen avulla yritetään luoda paratiisi maan päälle (kommunismi) tai pelastaa maailma (vihreä liike). Kun politiikka muuttuu uskonnoksi, poliittisten päätösten seuraukset lakkaavat olemasta merkittäviä. Tärkeämpää on se, että laki sinänsä on eettisiltä periaatteiltaan oman uskomusjärjestelmän periaatteiden mukainen, kuin se, että laki tehokkaasti mahdollistaa rikollisten kiinnisaamisen ja rankaisun.

Nykyisin lain ei tarvitse olla tarkoitettu noudatettavaksi. Riittää, kun sen avulla ”lähetetään viesti” toiminnan kielteisestä luonteesta. Ehkä paras esimerkki tästä on seksin ostamisen kieltävä laki, jolla pyritään kertomaan ihmisille, että maksullinen seksi on kielteistä toimintaa, ikään kuin ihmiset eivät tietäisi oikean ja väärän välistä eroa ilman valppaan lainsäätäjän apua.

Eettinen politiikka

Perinteinen länsimainen järjestys on perustunut kirkon ja valtion erillisyydelle. Keisarin tehtävänä on hallita ja pitää yllä lakia ja järjestystä. Kirkko taas on huolehtinut ihmisten moraalin ylläpitämisestä. Nykyisin tällaista jakoa ei enää ole, sillä kirkko on kristinuskon eroosion myötä menettänyt moraalista auktoriteettiaan ja joutunut alistumaan maallisten ideologioiden, kuten ympäristöideologian ja monikulttuurisuuden edessä. Moraalin määrittely on siirtynyt akateemisen eliitin vastuulle, ja moraalin ylläpito tiedotusvälineiden edistykselliselle etujoukolle. Poliittiset päättäjät toimivat näiden ryhmien tiukasti rajaamalla alueella ja pyrkivät esiintymään moraalin mestareina ja suojelemaan ihmisiä heiltä itseltään.

Eettisesti kestävän politiikan seuraukset eivät tietysti aina ole myönteisiä. Tällöin ongelmallisimpia sekä moraalin määrittelijöiden että moraalin ylläpitäjien kannalta ovat sellaiset ihmiset, jotka asettavat eettisen politiikan kyseenalaiseksi. Koska eettiset periaatteet eivät sinänsä voi olla väärin, kyseenalaistajan on pakko itse olla paha ihminen ja syyllinen johonkin rikokseen. Koska lait eivät välttämättä seuraa akateemisen eliitin määrittämiä eettisiä periaatteita, rikollinen on saatava vastuuseen jostakin hairahduksesta. Jos ei sellaista löydy, sellainen keksitään. Tähän tarkoitukseen käyttökelpoisin väline on media, joka tutkii, syyttää ja tuomitsee ilman vastuuta virheellisten päätelmien seurauksista.

Nykypäivän noitavainot toteutetaan tiedotusvälineiden kautta, ja ironisinta tässä on se, että tiedotusvälineiden omistajat tekevät rahaa noitavainoilla, koska tiedotusvälineiden menestys perustuu viime kädessä ihmisten uteliaisuuteen ja tiedonjanoon, vaikka tieto olisikin laadultaan kyseenalaista ja jopa virheellistä.

Epäeettisen poliitikon kohtalo

Inkvisitiona toimivan median noitavainon kohteeksi joutuneella poliitikolla on kaksi vaihtoehtoa: joko kadota politiikasta ryvettymisen seurauksena tai jatkaa inkvisition tuomitsemana julkisena epähenkilönä vailla median tukea. Perussuomalaisten listoilta Helsingin kaupunginvaltuustoon valitulla Jussi Halla-aholla on edessään nämä kaksi vaihtoehtoa.

Media on aloittanut julkisen noitavainon ja on viemässä sitä loppuun saakka. Tukenaan medialla on ainakin näennäisesti sekä poliisi että oikeuslaitos. Halla-ahoa ollaan viemässä epäeettisistä mielipiteistään oikeuteen ja tuomiolle. Vaikka Halla-aho tuomittaisiin, hänen kansansuosionsa tuskin siitä vähenisi, sillä Halla-ahon kannattajat ovat pääsääntöisesti lukeneet hänen kirjoituksensa ja tehneet niistä omat johtopäätöksensä.

Ei ole väliä, vaikka Halla-aho vapautettaisiin oikeudessa. Häntä voidaan silti lyödä epäeettisenä poliitikkona kuin vierasta sikaa. Tärkeintä on viedä huomio pois eettisen politiikan negatiivisista seurauksista ja kääntää keskustelu epäolennaisuuksiin kuten siihen, haluaako Halla-aho, että vihervasemmistolaisia naisia raiskataan tai että Tehtaanpuiston homo joutuisi pistoolin tähtäimeen. Kummassakin tapauksessa Halla-ahon kirjoitusten keskeinen viesti jäisi epäeettisten lauseiden varjoon.

Eettisen politiikan seuraukset

Kun sekä toimeenpanovalta, tuomiovalta että neljäs valtiomahti edustavat moraalia ja sen ylläpitoa, mistään vapaasta yhteiskunnasta ei voida enää puhua. Lopputuloksena on ”suvaitsevaisuuden tyrannia” eli järjestelmä, jossa valtio etukäteen päättää, miten ihmiset saavat ajatella ja mitä mielipiteitä heillä saa olla. Toki saa olla eri mieltä, kunhan väärää mielipidettä ei ääneen lausuta.

Eettisen politiikan seuraukset voivat olla kuinka katastrofaalisia tahansa. Eettisen politiikan kannattajat eivät joudu niistä koskaan vastuuseen, koska syy voidaan aina vierittää epäeettisten tahojen eli paholaisen palveluksessa olevien noitien niskoille.

Lisäys 29.11.2008:

"Socialism is precisely the religion that must overwhelm Christianity. ...In the new order, Socialism will triumph by first capturing the culture via infiltration of schools, universities, churches and the media by transforming the consciousness of society." (Antonio Gramsci)

keskiviikkona, marraskuuta 26, 2008

Ylen uutiset Rauhan Uskonnon asialla

Intian Mumbaissa tapahtui 80 ihmisen hengen vaatinut terrori-iskujen sarja. Lupamaksuvaroilla rahoitetun Ylen uutisesta löytyy tällainen lause:

"Intiassa on viime vuosina sattunut useita tuhoisia pommi-iskuja. Valtaosin vastuulliset ovat löytyneet islamistien joukoista, mutta myös äärihindut ovat syyllistyneet terroriin."

Kuulostaa siltä, kuin pommi-iskun tekijöistä olisi jotain epäilystä. Etteivät vaan äärihindut olisi tällä kertaa asialla. En tosin ole kuullut terrori-iskuista, joissa äärihindut pyrkisivät tappamaan erityisesti brittiläisiä ja amerikkalaisia. Annetaanpa terrori-iskusta selvinneen britin kertoa. Sky Newsin mukaan:

"Chamberlain kutsui sitä "islamilaisen fundamentalismin rumiksi kasvoiksi" sen "kielenkäytön ja vihamielisyyden perusteella, jolla ihmisiltä kysyttiin, ovatko he brittejä tai amerikkalaisia."

Ylen mielestä viime aikoina äärihindut ovat ilmeisesti iskeneet länsimaalaisia, erityisesti brittejä ja amerikkalaisia vastaan ympäri maailmaa. Tarkoituksena ei tietysti ollut sanoa, että silmitön ihmisten tappaminen liittyisi millään tavalla islamin opetuksiin ja niiden tunnontarkkaan toteuttamiseen käytännössä. Terrorismihan johtuu köyhyydestä ja syrjäytymisestä?

sunnuntaina, marraskuuta 23, 2008

Islamin pyhä sota

En ole maailman puolueettomin henkilö arvioimaan Seppo S. Kososen kirjaa Jihad – Islamin pyhä sota, koska aiemmin kerroin, että tätä blogia siteerataan kyseisessä kirjassa. Sitaatit ovat kirjoituksestani Väärinkäsityksiä islamista lokakuulta 2007.

Ostin Kososen kirjan KGS:n vihjeen perusteella, koska pyrin seuraamaan islamista suomeksi kirjoitettuja kirjoja. Yleensä lainaan kirjat kirjastosta, kuten Erkki Nordbergin kirjan Islamistinen terrorismi tai Tom Kankkosen Islam Euroopassa –teoksen. Näistä molemmissa on paljon hyvää, mutta myös heikompaa sisältöä. Kososen teos ei kuitenkaan välttämättä päädy kunnallisten kirjastojen kokoelmiin.

Suomenkielisen tavalliselle kansalaiselle tarkoitetun islamista kertovan kirjallisuuden kulmakivenä voidaan pitää Jaakko Hämeen-Anttilan Islamin käsikirjaa, joka puutteistaan huolimatta tarjoaa erinomaiset perustiedot islamista. Hämeen-Anttilan teos ei kuitenkaan pysty vastaamaan kysymykseen islamin nimissä harjoitetusta väkivallasta, jota varten kirja todennäköisesti tehtiin 9/11-terrori-iskujen jälkimainingeissa. Hämeen-Anttilan vastaus tähän sivuuttaa islamin perusopetukset tyystin ja etsii selityksiä perinteisistä vasemmistolaisista yhteiskuntateorioista.

Seppo S. Kososen kirja kertoo islamiin oleellisesti liittyvästä jihad-käsitteestä, jota on sanottu islamin kuudenneksi peruspilariksi. Kirjan esipuheessa kirjoittaja kehottaa pääasian ymmärtämiseksi lukemaan peruskäsitteiden selventämiseksi kirjan kolme ensimmäistä lukua ja sen lisäksi seitsemännestä luvusta loppuun. Tämä onkin perusteltua, koska asiaan ensi kertaa tutustuvalle luvut 4-6 eivät välttämättä avaudu. Vähän jo asiasta tietävälle kyseiset luvut kuitenkin avautuvat paremmin, ja kristityille voi suositella lukua, jossa kerrotaan marttyyriuden käsitteestä islamissa.

Kirjan perusteella Kosonen on tutustunut samoihin internet-sivustoihin kuin allekirjoittanut ja lukenut suurimman osan niihin liittyvästä kirjallisuudesta. Tekstin seasta löytyy viittauksia länsimaissa harjoitettuun islamia ymmärtävään monikulttuuripolitiikkaan, joskaan mitään selkeää analyysia tästä ei ole esitetty.

Kosonen on Helsingin Vanhan Kirkon kappalainen ja kuuluu Israelin ymmärtäjiin. Hän käsittelee islamistisen Hamasin harjoittamaa islamistista propagandaa tältä pohjalta. Kirjan esipuhe on päivätty 1.9.2008, ja kirjassa käsitellään ensimmäistä kertaa suomeksi painettuna monia viime aikojen kuohuttaneita tapahtumia, kuten Geert Wildersin julkaisemaa Fitna-elokuvaa tai Hamasin Al-Aqsa-televisiokanavan vastenmielisiä lastenohjelmia.

Suosittelen kirjaa lämpimästi sellaisille, jotka ovat jo lukenee Hämeen-Anttilan teoksen mutta jotka eivät ole muutoin perehtyneet jihad-käsitteeseen. Asioita seuraaville kirja ei tarjoa merkittävää uutta tietoa, minkä Kosonen rehellisesti toteaa alkusanoissa. Teksti on pääsääntöisesti sujuvaa ja helppolukuista. Sisältöä on sivumäärään (170 s.) nähden paljon ja monet mielenkiintoiset asiat sivuutetaan muutamalla lauseella. Kirja ei anna vastauksia kaikkiin kiinnostaviin asioihin kuten Euroopan islamisoitumiseen, mutta tarjoaa hyvät eväät tutustua näihin tarkemmin.

lauantaina, marraskuuta 22, 2008

Somalit maailmalla

Lukaisin Diana Westin kolumnin somaleista otsikolla ”Kiinnittäkää huomiota somaleihin” (Pay attention to the Somalis). Siinä kerrataan lyhyesti viime aikojen somaleihin liittyvät tapahtumat amerikkalaisesta näkökulmasta. Ainakin minulle oli yllätys, että kymmeniin tuhansiin yltävine siirtolaismäärineen somalit ovat suurin yksittäinen afrikkalaissiirtolaisten ryhmä Yhdysvalloissa (tietenkin ”siirtolaisiksi” aikanaan pakotettujen neekeriorjien jälkeläisiä lukuun ottamatta).

Somalit Amerikassa

Olen lukenut somalisiirtolaisten edesottamuksista aiemminkin. Lewistonin pikkukaupunkiin Mainen osavaltiossa tulleet somalit saivat vuonna 2002 paikkakunnan sekaisin. Lewistonissa somalit etsivät halvempia asuntoja ja anteliaampaa sosiaaliturvaa, kuin muualla Yhdysvalloissa oli saatavilla.

Seuraavaksi luin somalien edesottamuksista, kun Minneapolisin kaupungin lentokentän taksikuskeista osa kieltäytyi ottamasta kyytiin matkustajia, joilla oli alkoholia mukanaan. Somalialaissyntyinen taksinkuljettaja Mohamoud Mohamud sanoi:

”Se on uskontoani vastaan enkä mielestäni voi kuljettaa sellaista ihmistä, jolla on alkoholia mukanaan.”

Suuremman kohun aiheutti se, että osa taksinkuljettajista kieltäytyi kuljettamasta matkustajia, joilla oli eläimiä, eritoten koiria, mukanaan. Paikallinen muslimien hengellinen johtaja Hassan Mohamoud sanoi, että islam pitää koiria saastaisina. Mohamoud sanoi:

”Kyse on siitä, koskettaako koiran kuola muslimin ruumista. Heidän on pestävä itsensä vähintään seitsemän kertaa ennen rukousta.”

Koirakielto koskettaa erityisesti näkövammaisia, joille opaskoira on välttämätön. Tämä sai lopulta viranomaiset reagoimaan ja ehdottamaan 30 päivän lentokenttätaksiluvan menetystä niille, jotka kieltäytyvät kuljettamasta matkustajaa ensimmäisellä kerralla. Somalialainen taksinkuljettaja Muse Mohamud kertoi kuitenkin oman mielipiteensä asiasta:

”On väärin, jos he jäädyttävät luvan joltakin tämän uskon tai uskonnon takia. Se on ehdottoman väärin, väärin.”

Seuraavaksi luin somaleista Amerikassa, kun somalien ja Latinalaisesta Amerikasta peräisin olevien siirtolaisten välillä puhkesi kiistoja Ramadanin aikana pidettävistä rukoushetkistä. Viranomaisten ratsioiden seurauksena paperittomat latinotyöntekijät joutuivat jättämään paikkansa, ja heidät korvattiin somaleilla.

Tämä kuitenkin johti kiistoihin JBS Swiftin tehtaalla Coloradon Greeleyssä, koska somalityöntekijät vaativat itselleen oikeuden pitää taukoja Ramadanin aikaisten rukoushetkien aikana. Työnantajaa vaadittiin muuttamaan työntekijöiden ruoka-aikaa, jotta se sopisi yhteen muslimityöntekijöiden rukoushetkien kanssa. Lisäksi muslimityöntekijöille annettiin vapaaksi Eid al-Fitr juhlapyhä, jolla he korvasivat Työntekijöiden päivän (syyskuun ensimmäinen maanantai). Tämä ei kuitenkaan sopinut työpaikan latinoille, jotka nostivat asiasta metelin.

Työnantaja ei suostunut ehdotettuihin muutoksiin, koska ne olisivat kuormittaneet liikaa tehtaan ei-muslimeja. Tämä sai somalit marssimaan ulos työpaikoiltaan. Koska somalit eivät ulosmarssinsa jälkeen palanneet työpaikalle työntanjan asettamaan määräaikaan mennessä, he saivat potkut.

Lisää somaleista Amerikassa

Palataan takaisin Diana Westin kolumniin. Siinä hän kertoo, että Yhdysvaltojen ulkoministeriö on paljastanut laajamittaisen maahanmuuttoon liittyvän petoksen, joka liittyy afrikkalaisten maahanmuuttajien perheidenyhdistämisiin. Koska somalit ovat suurin afrikkalainen maahanmuuttajaryhmä Yhdysvalloissa, petos liittyy merkittävältä osin heihin. 95 prosenttia afrikkalaisista perheidenyhdistämisistä koskee somaleja, etiopialaisia ja liberialaisia.

Yhdysvalloissa tehtiin DNA-testit perheidenyhdistämisen perusteella maahan pyrkiville, ja niissä havaittiin, että vain 20 prosentissa tapauksista voitiin todentaa aito sukulaisuussuhde. Tämän seurauksena ulkoministeriö tilapäisesti lakkautti Afrikasta ja myöhemmin myös muualta maailmasta tulevat perheidenyhdistämiset, joihin liittyvän P-3 –ohjelman turvin Yhdysvaltoihin on saapunut 36 000 afrikkalaista sitten vuoden 2003.

Ehkä juuri tästä syystä ei ole yllätys, että somaleilla on myös poliittista vaikutusvaltaa erityisesti Minnesotan osavaltiossa, jossa heitä on kymmeniä tuhansia. Yhdysvaltain ensimmäinen muslimikongressiedustaja Keith Ellison valittiin Minnesotasta välivaaleissa 2006, ja hän kiitti 7000 äänen voittomarginaalistaan nimenomaan muslimisomaleja.

Äskettäisissä kongressivaaleissa Ellison teki voimakkaasti töitä Al Frankenin valitsemiseksi Yhdysvaltojen senaattiin. Frankenin ja republikaaniehdokas Norm Colemanin senaattikisa on toistaiseksi ratkaisematta, ja viimeisessä ääntenlaskennassa Coleman johtaa 215 äänen marginaalilla. Ellisonin tutkaparina kampanjatyössä oli somalisyntyinen Abdullahi Ugas Farah, joka vuonna 2003 oli mukana avaamassa sharia-tuomioistuinta Mogadishun Shirkolen alueella, kun islamistit hallitsivat tilapäisesti Somalian pääkaupunkia.

Somalit ja merirosvous

Viime päivien näkyvimmät somaleihin liittyvät otsikot koskevat kuitenkin merirosvousta, jota on harjoitettu jo jonkin aika Somalian rannikkovesillä. Viime aikoina merirosvojen toiminta-alue on merkittävästi kasvanut ja ulottuu nykyisin Adenin lahdelta Kenian ja Tansanian rannikolle saakka.

Syynä tähän ovat luonnollisesti lunnaat, joita länsimaiset hallitukset ja yritykset ovat maksaneet aiemmista laivankaappauksista. Nämä rahat on käytetty veneiden ja aseistuksen parantamiseen. Tilanne on äitynyt niin pahaksi, että NATO:n sota-alukset partioivat Somalian rannikkovesiä, koska Adenin lahden kautta kulkee merkittävä osa Euroopan ja Aasian välisestä kaupasta. Partioitava alue on kuitenkin niin laaja, että muutama sota-alus ei riitä turvaamaan merenkulkua.

Merirosvojen toiminta on myös vaarantanut Somaliaan kulkevat avustuskuljetukset, joiden varassa arvioidaan elävän noin kolme miljoonaa ihmistä. Merirosvot saattoivat kuitenkin tehdä ratkaisevan virheen, kun he kaappasivat Yhdysvaltoihin matkalla olevan saudiarabialaisomisteisen öljytankkerin.

Hyväuskoinen hölmöys

Tämän artikkelin tarkoituksena ei ole moittia somaleita. Somalia on epäonnistunut valtio, jossa ei ole ollut toimivaa hallintoa vuoden 1991 jälkeen. Ehkä Somalia sellaisen saa, kunhan islamistit ottavat vallan, vaikka edellinen islamistien yritys johtikin Etiopian armeijan väliintuloon. Islamistit kun erehtyivät uhoamaan Mogadishun valtauksen jälkeen jihadia Etiopiaa vastaan.

Moitteita sen sijaan ansaitsee länsimainen hyväuskoinen hölmöys, jota somalimaahanmuuttajat ovat ihailtavasti käyttäneet hyväkseen sekä Yhdysvalloissa että Euroopassa. Maahanmuutto on tapahtunut milloin pakolaisuuden, turvapaikan tai perheidenyhdistämisen varjolla. Pohjoismaissa somalit kuormittavat erityisesti sosiaalisektoria. Yhdysvalloissa he joutuvat tekemään töitä, mutta aiheuttavat muulla tavoin vaikeasti selvitettäviä hankaluuksia.

Merirosvojen toiminta puolestaan osoittaa, että lunnaiden maksu on kuin housuun kuseminen pakkasella. Hetken lämmittää, mutta vähän ajan päästä on vielä kylmempää. Kuulin BBC:n uutisista, että somalimerirosvojen hallussa on tällä hetkellä 15 alusta ja lisäksi heillä on panttivankeina 200 merimiestä. Lisälunnaat eivät varmasti rauhoita tilannetta, koska rahat vain rohkaisevat uusia yrittäjiä ja parantavat merirosvojen aseistusta. Yhdysvaltojen puuttumista asiaan ei myöskään kannata odottaa, koska Black Hawk Down on liian tuoreessa muistissa eikä Somaliassa ole öljyvaroja. Sitä paitsi presidenttikin vaihtuu pian.

keskiviikkona, marraskuuta 19, 2008

Multiculturalism and woman (translation)

In this post I have translated Jussi Halla-aho’s article from the 20th of December 2006 (original: Monikulttuuri ja nainen). I post this to provide a reference to the text if the news spreads outside Finland. I have removed most of the links to original news articles. They are, however, present in the original Finnish language text.

The Women’s organization of Green Party has recently filed a complaint concerning the last paragraph of the text after publically “thinking” for days whether to actually file the complaint or not. The Green Women’s organization wants the police to investigate if the paragraph constitutes incitement to rape. I am no legal expert but to me it seems clear that you need a considerable amount of mental acrobatics to make it such.

However, in the current climate of censorship prevalent in Finland as well as in other Western European countries, I would not be surprised if the investigation leads to prosecution lead by none other than state prosecutor Mika Illman, who has prosecuted in previous “freedom of speech crimes” involving bloggers.

The complaint has been preceded by a longstanding campaign of vilification, during which quotes from Halla-aho’s numerous articles have been taken out of context and used to smear him. The main parties involved in the campaign have been Iltasanomat, Helsingin Sanomat and state broadcaster Yleisradio. The campaign is due to the fact that Halla-aho got almost 3000 votes in the recent municipal election and was elected to Helsinki City Council. Had he received that amount of votes in the last parliamentary election, he would most certainly have been elected.

I apologize for the errors in translation, which I did hastily. The content of the text should, however, be readable to most people who understand English. I also don't provide the context of some of the events and people mentioned in the text, which are only evident to Finnish audience. Matti Nykänen, however, won the ski-jumping gold in two events in Calgary olympics 1988. He has later suffered from problems related to excessive drinking as well as served time in prison.
-----
Multiculturalism and Woman

I have often written about the paradox that immigration and multiculturalism (which in practice mean islamization and submitting to it) are mainly supported by those who stand most to lose in this development. For some reason, for example, the left claiming to support a working man supports the import of cheap labor that draws down the wages. Feminists clap their hands to openly anti-female muslim culture. Greens are excited when new consumers, who have never heard of ecological thinking, are imported from countries with low consumption levels, as well as those, to who slaughtering an animals is taken care of with the help of reciting Allah’s name. The academic community supporting secularism and rationalism applaud to the rise of religious fundamentalism and creationism. Bleeding heart Christians who have spent too much time reading the Gospels (and too little time reading the other parts of New Testament) preach tolerance of those, who advocate crushing the cross and present the infidels two options: either submit or die. And so forth.

In my article Concerning the general and specific tolerance of Islam I considered multiculturalism from the sexual minorities’ point of view. Today I thought to write about women. I got the incentive from the fresh event of cultural enrichment that took place in the north. A 26 year-old woman was gangraped in the center of Oulu at the night between Friday and Saturday in 16th December. There were four to six men and they had knocked the woman unconscious before the rape. According to Kaleva newspaper the men were foreigners ‘dark but not black’.

Helsingin Sanomat published the news at their website in 17th December. All the details about the appearance or nationality of the perpetrators were omitted. HS known of their censorship allowed the following message in the comment section of the story:

“[...]there something wrong in Finnish men’s upbringing. How can this happen in a civilized country? For example Army or Civic duty would be a correct place to teach Finnish men about women’s rights!”

Several readers, including me, mentioned the details of the case in their comments. Contrary to my expectations, the censor let the messages through. About an hour after my message was published the story was updated and a reference to the perpetrators’ foreign nationality was added. Marks of identification (“dark skin”) were still not included, even though eye witnesses were requested to come forward.

Aamulehti removed, according to their standard practice, the references to the perpetrators’ foreign nationality. Iltalehti and Iltasanomat did not seem to know, whether to censor or not, and the end result is a bit funny. The reference to foreign nationality was left to stand and dark skin removed, but the information about the non-black skin was left intact.

”According to the woman the men looked foreign but were not black-skinned.”

Does ”foreign” mean black-skinned by default? Or do IS and IL assume that a foreign rapist is expected to be black-skinned?

The event will most likely be forgotten. It was an individual event, and individual events cannot be used to label the entire community. In any case, it was about disturbed individuals, and the explanation to the event must not be sought from the perpetrators’ cultural background.

I think it was Reino who said in my guestbook that a small minority can ruin the reputation of the entire group, because the entire group panders to the small minority Does anybody remember if any of the challenging minorities of Finland has ever issued a collective apology because of the actions of their members? Or have they internally disciplined the rotten apples? Neither have I. Instead after the Hakunila skirmish six years ago the entire Somali community of Helsinki and Vantaa demonstrated for their countrymen who had been prosecuted for attempted manslaughter. When Somalis wreaked havoc last fall in the center of Helsinki the community leaders only expressed their concern about the indigenous people’s attitude towards the Somalis. When the Somalis wreaked havoc last summer and fall in Turku the Somali community (and the city of Turku decision makers) were mostly concerned about the (“anti-immigrant”) street patrols organized by the Finns.

The Finns’ attitudes are the most important aspect in Antero Mukka’s unbelievable drivel published by Helsingin Sanomat in the 18th December. The article leaves little more room for comment than the article concerning immigration policy written by Reetta Räty of the same publication.

If the minority communities don’t take a stand against crime rampant in their midst, it may be concluded that the issue does not interest them or that they condone the actions of their members. On the other hand, Finnish government through cabinet ministers and members of parliament took a stand against alleged racist attacks in Kajaani in 2005. With this statement a community called “the Finns” condemned the crimes committed by its members against other ethnic groups. (Although it was later revealed that the racist attacks never took place, but the immigrants in question had themselves been guilty of assault. This fact never made its way to mainstream media, and nobody issued an apology to the people of Kajaani for the baseless labeling of the city as hotbed of racism.)

It can also be asked, how much a certain group of people has to excel in the field of crime to make a trend out of the individual events. For some reason the relative share of violent crime (many times more than the one of native Finns) among certain immigrant groups grows year by year, even though only a small minority of the total members is involved. Either the perpetrators are not punished but set free or these groups continuosly produce new players to the market.

However, the most important question is why did the gangrape in Oulu take place. Are the perpetrators disturbed individuals (like the progressives want to believe) or in their own cultural context perfectly normal young men (like I believe)? I stand by my assumption (which at the moment is racist an islamophobic but will turn out to be accurate at 100 per cent certainty in the course of the police investigation), that the perpetrators were muslims. What do islamic scholars, the best friends of every woman, say about rape and particulary about rape of a Western woman? What is happening in the rest of the world and what are our future prospects?

One of my readers sent me an interesting article from 16 years back. Terhi Width, a journalist from Helsingin Sanomat, reports from Oslo 23rd July, 1990 (scanned article can be found here). Norway was back then in the same situation with immigration as Finland is today. Foreign nationals formed 3.3 per cent of the population. Today their share is 8.3 per cent. The biggest groups are Pakistanis, Swedes and Iraqis.

Even though the share of immigrants was only 3.3 per cent, they committed 15 percent of all violent crimes in 1989. They committed 70 per cent of rapes reported during the first half of 1990. Read that statement again.

Because it was as early as 1990, it was possible to say many things that despite their obviousness cannot be said in 2006. Annette Thommesen from Norwegian refugee organization stated:

”It is obvious that a muslim accustomed to veiled women gets wild about the sea of bare breasts in the beach. That’s why it is about time to arrange educational courses about the matter.”

The reaction was familiar to the people of a later age as well:

”Refugees settled in Norway regard the statements made by refugee organizations as insulting and certain individuals are considering to sue Thommesen for libel.”

Muslim honor was not insulted by the fact that they, as a marginal minority, committed two thirds of the rapes in their new home country. Instead what caused their anger was the fact that somebody dared to suggest that something should be done about the issue.This is logical if we assume that muslim rapists don’t think they are doing anything wrong while raping, especially raping infidel women. In fact muslim scholars have stated this several times, but we don’t want to listen to them. We would rather listen to Jaakko Hämeen-Anttila’s fairy tales.

In 2004, mufti Shahid Mehdi from the Islamic Cultural center in Copenhagen said in a television interview that women who don’t wear a headscarf ”are asking for rape”. (Mufti is someone who’s allowed to issue interpretations of islamic law).

In fall 2006 there was an uproar in Australia when the most authoritative islamic scholar in the country, mufti Sheik Taj Din al-Hilali presented a Ramadan sermon in Sydney. In his speech he covered the gangrape incident a few years back. The accused Arab men had openly stated in court that it was all right to rape Christian women. From our point of view this sounds insane but based on islamic teachings perfectly logical. Islam is doctrinally an expansive religion. Muhammad tells his followers to spread it and wage war against infidels. In addition, Muhammad tells in the Q’uran (4:24) expressi verbis, that enemy women must be dealt with as war booty, and it is permissible to abuse them sexually.

Except that muslim men find it impossible to control their sexual impulses due to the culture of head scarves, they consider themselves as soldiers of islam and treat the women of their host country as they are supposed to be treated. The rapes are a logical consequence of islam, that is taught to them in Western mosques.

But what did mufti Hilali say? He said that rape is..

"...90% the women's responsibility. Why? Because a woman possesses the weapon of seduction..It is she who takes off her clothes, shortens them, flirts, puts on make-up and powder and takes to the streets, God protect us, dallying.[…] Then you get a judge, who has no mercy, and he gives you 65 years. “

Hilali refers to the gangrapes of 2000 and their main perpetrator Bilal Skaf, who was initially sentenced to 55 years in prison. He laughed in the court, cursed to the judge and threatened with terror acts in prison, but the Supreme Court still found it appropriate to shorten the sentence to 28 years.

Hilali continues and quotes another scholar:

“But when it comes to this disaster, who started it? In his literature, scholar al-Rafihi says: 'If I came across a rape crime - kidnap and violation of honour - I would discipline the man and order that the woman be arrested and jailed for life.'. Why would you do this, Rafihi? He says because if she had not left the meat uncovered, the cat wouldn't have snatched it.

If you take a kilo of meat, and you don't put it in the fridge or in the pot or in the kitchen but you leave it on a plate in the backyard, and then you have a fight with the neighbour because his cats eat the meat, you're crazy. Isn't this true?

If you take uncovered meat and put it on the street, on the pavement, in a garden, in a park or in the backyard, without a cover and the cats eat it, is it the fault of the cat or the uncovered meat? The uncovered meat is the problem.

If the meat was covered, the cats wouldn't roam around it. If the meat is inside the fridge, they won't get it. “

Hilali agrees with Unni Wikan, a professor of Social Anthropology in Oslo University, who said that seductively dressed women are partially to blame for gangrapes in Norway.

“Norwegian women must understand that we are living in a multicultural society and adapt to it.”

A part of Australian muslim community saw Hilali as a public relations disaster and ”was stunned” about his speech. However, there were also expressions of support including from Abduljajil Sajid, one of Britain’s most influential muslim experts.

”Dr Sajid said while visitin in Australia that Sheikh al-Hilali attacked against immorality and indecent clothing. He attacked against ladies ‘standing in the streets and tempting men to do these evil deeds’. [...}What is wrong here? Who disagrees?[…]I think he is a great scholar with excellent knowledge of islamic law. His intentions are noble. He wants to make morality and virtue part of our society.”

During his speech Hilali thought he was talking to his own people. The publication of his views started a furious cycle of explanations. He was misunderstood, things were taken out of context and so forth.

Angry Australians decided to arrange ”a bikini march” for Australian way of life and as a protest against fundamentalism. Australian media, in a typical progressive Western fashion, started mudslinging and accusations of far right connections. The organizers of the event received threatening phone calls and the papers even published their names and contact details. Local socialists, according to modern socialist tradition, allied with islamists and began organizing a counter-demonstration. In the end the march was cancelled. (See the project homepage).

And not surprisingly, this fall the gangrapes that had plagued Sydney spread to Victoria. Four 16-17 year-old Middle Eastern youths robbed and raped two fourteen-year-old girls at a railway station in Melbourne. One of the accused had earlier committed a rape of a minor.

More informed opinion has been heard from Pakistan, which, by the way, is the country of origin for the main part of Norwegian and British muslim population as well as large part of Swedish muslim community. The burden of proof for rape is decreased so that a woman no longer has to find four witnesses like Q’uran states (If the woman cannot present four male witnesses, the accused is set free, but the woman herself is convicted of adultery). The Union of Islamic Opposition Muttahida Majlis-e-Amal (MMA), which has a strong representation in Parliament and a majority in two key state legislative bodies and which is regarded as the main threat for the government in the next parliamentary election, has declared that it will launch a popular movement to oppose the new legislation. According to religious scholars, the changes are “immoral and unislamic” and a proof that “Western values have infiltrated the society”.

The same issue is covered in the latest news from Indonesian county of Aceh that is recovering from tsunami. The millions of aid dollars poured to Aceh have been used for creation and enhancement of religious militia responsible for guarding sharia law and terrorizing women. The authorities control the use of headscarf, and in some places women are placed under a curfew during the evenings. Social workers warn that this forces several of the tsunami widows to leave their jobs as waitresses and food saleswomen and resort to prostitution. According to local estimates, more sharia militia members have been hired than regular police officers, and they consist mainly of aggressive young men.

Woman who is found guilty of ”indecent” clothing or being together with a male, is convicted to a special punishment. For the ritual, she is escorted to a specially created stage and forced to kneel. A hooded man with a cane rises to the stage and recites religious verses suitable for the event. Then he starts to count and after each number the cane strikes. There are other canes that will strike as well:

”The witnesses say that male spectators often scream of joy, utter pious curses and work themselves into frenzy.”

This is here if you have wondered, what the 700 million euros of development aid taxed from the Finnish public is made to accomplish.

The situation in Norway 16 years ago was probably due to initial difficulties in implementing multiculturalism, like the gangrape in Oulu. Things are probably much better now.

In 2001 Aftenposten wrote about the same issue. In eleven years the foreigners’ share of the population had climbed to 14.3 per cent. In the year 2000 the number of rapes had risen by 40 percent compared to previous year. In September 2001, there were already 13 per cent more rapes than during the entire previous year. 65 percent of the suspects had “non-Western” background. Norwegians with their 85.7 share of Oslo residents constituted 28 per cent of the rape suspects. 80 per cent of the victims were Norwegian women.

[At this stage professor Unni Wikan (see above) made her famous statement ]

There had been little change compared to year 1990, except that the absolute number of rapes had exploded due to the increased immigrant population.

Aftenposten returned to the subject in December 2006. The absolute number of rapes had doubled in 2005 compared to the year 2001. This year a new doubling is on the way, since by August Oslo rape support center has received 165 customers already (130 during the entire previous year). Similar trend to Oslo has been observed in Trondheim.

The cures suggested by the experts look familiar. Per Kristian Dotterud from the Reform center for men proposes that...

"...men should take an active role and discuss what they could do."

Yes. In these pages I have provided my humble contribution to the discussion of what should be done so that women would not need to be afraid of rape while walking the dog or returning home from the bar. I’m afraid that my contribution is not good enough. Guess what the men should do according to Dotterud?

”In my opinion, men should take both individual and collective responsibility. The rape problem should be a topic in discussions between men.”

I think Dotterud’s target has already been achieved. Men are probably the only ones, who discuss of the problem. The actual problem is not solved if me and Pentti get together in a male discussion group and start pondering our masculinity and the dilemma of fallocentric paradigm. The true problem is the fact that European women have become the prey for barbarian invaders in their own country. The problem is solved only by removing the barbarian invader. The majority of men would have done this a long ago, unless the European woman possessed by her warped sense of care, like Mervi Virtanen, Eva Biaudet and Tarja Filatov, stood firmly to protect the barbarian invader.

Perhaps Virtanen, Biaudet and Filatov should think of their individual and collective responsibility in front of the Oulu rape victim as well as others like her.

The situation is extremely frustrating for me as a man. I believe it is equally frustrating for most other men. I think that the Finnish police feel the same when investigating quarrels between Matti Nykänen and Mervi Tapola-Nykänen (or whatever her name was). The police takes Matti to the station and helps Mervi to file a complaint. A day later Mervi cancels the complaint and wonders in the cover of Iltalehti, why the police harasses a regular, loving couple. Yet a day later, Matti punches Mervi who gets a black eye, and Mervi wonders in the cover of Iltalehti, why nobody does a thing.

Finland will follow in the footsteps of Britain, Norway and Australia. The rape incident in Oulu will not be the first nor the last. It is a step in transforming Finland to a regular Western European society, a “communal and responsible society, like Anna Kontula and her ilk would say. It is a society, in which a growing number of people regards women in one way or another as responsible for rapes. I don’t only mean those immigrants but also progressives (like Unni Wikan) active in politics and media, to whom rapes themselves are far less of a problem than the attitudes towards foreigners that a proper discussion concerning rapes could provoke.

Every now and then I have written about problems related to the collective sense of guilt. Still I find it hard not to feel collective resentment towards women first because of what they (along with a few male sycophants) allow to happen to this society and themselves, and second because after each violent act committed against a woman the progressive womenfolk blames me, the Finnish man, for women’s sense of insecurity. In my collective resentment I sometimes find it difficult to feel genuine sympathy towards the victims of these crimes. I feel tempted to think that the women get what they ask for.

However, I try not to think that way, because not all the women are like Virtanen, Biaudet and Filatov. Rapes will eventually get more frequent. Because, this being the case, more women will be raped anyway, I sincerely hope that the predators who randomly pick their victims would catch the right women meaning green-left liberals and their voters. It is rather them than someone else. For them nothing else works except if they get to taste their own multicultural medicine.

perjantaina, marraskuuta 14, 2008

Pääsin painettuun sanaan


Kuvan alkuperäinen linkki löytyy täältä.

En tiedä, pitäisikö tuosta jutusta olla huolissaan. Siinä ylikomisario Raimo Peltovuori esittää oman käsityksensä siitä, mitä netissä saa kirjoittaa. Jutun kuvituksena on otos tästä blogista (HT: nimimerkki SJS, vieraskirja).

Tällä viikolla sain myös tietää, että tätä blogia on siteerattu oikein kirjassa. Seppo S. Kososen kirjassa "Jihad - islamin pyhä sota" on siteerattu tämän blogin kirjoitusta. Sitaatti löytyy kirjan viimeisestä luvusta ja mielestäni se on tehty erittäin tyylikkäästi lähde mainiten. Samaa ei voi sanoa Suur-Jyväskylä -lehden kuvituksesta. Olen lukenut Seppo S. Kososen kirjan ja sen arvostelu ilmestyy tänne jossain vaiheessa.

keskiviikkona, marraskuuta 12, 2008

Hyvyyden maksimointia

Jostain syystä en lainkaan yllättynyt tästä Vihreän Langan uutisesta. Oli vain ajan kysymys, milloin joku yltiösuvaitsevainen hyvien ihmisten klubi (tällä kertaa Vihreät Naiset) saa päähänsä ilmiantaa Jussi Halla-ahon poliisille tämän kirjoitusten takia. Kyse on tästä 20.12.2006 päivätystä kirjoituksesta ja erityisesti sen viimeisestä kappaleesta:

” Koska näin ollen yhä useampi nainen tulee joka tapauksessa raiskatuksi, toivon hartaasti, että uhrinsa sattumanvaraisesti valitsevien saalistajien kynsiin jäisivät oikeat naisihmiset. Vihervasemmistolaiset maailmanparantajat ja heidän äänestäjänsä. Mieluummin he kuin joku muu. Heihin ei tehoa mikään muu kuin se, että monikulttuuri osuu omaan nilkkaan.”

Muistan tuohon tekstinpätkään liittyvän keskustelun, jossa Halla-aho sai ankaraa kritiikkiä osakseen huonosti valituista sanoistaan. Koska Halla-aho nyt on valittu kaupunginvaltuustoon ja esiintynyt televisiossa, hänen aiemmista sanomisistaan etsitään kaikenlaista suurennuslasilla ja yritetään luoda näyttäviä otsikoita ja skandaaleja. Julkisuus on sellaista ja olen tyytyväinen, että itse ei moisen matalamielisyyden kanssa tarvitse olla tekemisissä.

Utopian ja todellisuuden ristiriita

Vasemmistolaiset tiedotusvälineet kuten Yleisradio ja Helsingin Sanomat ovat jo vuosikausia levittäneet ilosanomaa monikulttuurin ihanuudesta, väistämättömyydestä ja siitä sopeutumistarpeesta, joka meitä kantasuomalaisia odottaa kyseisen ilmiön myötä. Monikulttuurisuus tekee meistä aidosti kansainvälisiä tuomalla väriä ja elämää ankeaan katukuvaan. Tämä propagandistinen kuva on tullut ”virallista” monikulttuuria nähneille tutuksi.

Yllä olevasta kappaleesta voi myös päätellä, että monikulttuurisuus on yhteiskunnallinen utopia, joka siihen uskovien mielestä on valtavan paljon hienompi kuin tylsä ja harmaa suomalainen yhteiskunta. Tämän utopian kääntöpuolia Halla-aho on tuonut kirjoituksissaan esille ja niitä ei utopiaan uskova ja sitä tavoitteleva yleensä koskaan joudu kokemaan. Jos joutuu, hänestä tulee amerikkalaisittain ”liberal who has been mugged by reality” eli liberaali, jonka todellisuus on tyrmännyt.

Utopian varjopuolista kärsivät ihmiset eivät yleensä kuulu utopian innokkaimpiin kannattajiin. He vain sattuvat jäämään utopian tielle. Tällaiset ihmiset joutuivat kommunismin alaisuudessa likvidoiduiksi kansan vihollisina tai kärsimään nälkää leirin piikkilanka-aidan takana. Monikulttuurisessa utopiassa syyttömät kärsivät myös eli ne, jotka ovat liian köyhiä muuttaakseen pois etnisiksi getoiksi muuttuneista lähiöistä, tai ne, jotka joutuvat maahanmuuttajajengien tekemien rikosten uhreiksi.

Suojatuissa oloissa kasvanut valkoihoinen punavihreä liberaali ei joudu koskaan tutustumaan monikulttuurin kääntöpuoleen lähietäisyydeltä. Hänelle muodostuu toisenlainen kuva kulttuurikeskus Caisan kumbaya-tilaisuuksissa ja Maailma kylässä –festivaaleilla bongorumpujen jyskeessä.

Suvaitsevainen voi myöntää, että monikulttuurisen yhteiskunnan toteuttamisessa on ongelmia, joiden pääsyy on rasismi ja syrjintä. Jos vain lisätään resursseja (=veronmaksajan rahaa) kotouttamiseen, maahanmuuttajien koulunkäyntiavustajien palkkaamiseen ja asennemuokkaukseen (=propaganda), ongelmat poistuvat. Kuulostaa tutulta etenkin sellaisille ihmisille, jotka ovat joskus aikanaan kuulleet selityksiä sosialististen maiden taloudelliselle jälkeenjääneisyydelle ja vapauden puutteelle.

Keitä utopistit ovat ja miten heille käy?

Utopisti on siis nykyisin punavihreä, suvaitsevainen ”gutmensch”, joka on Helsingin Sanomien toimituspäällikkö Reetta Rädyn tavoin hyvän puolella pahaa vastaan. Koska utopisti kannattaa kaikkia hyviä asioita, hänen kanssaan eri mieltä olevat eivät voi olla muuta kuin pahoja ihmisiä. Siksi Vihreät Naiset haluavat tehdä tutkintapyynnön Jussi Halla-ahon kirjoituksista. Pahoille ihmisille kuuluu rangaistus.

Ehkä parhaimman kuvauksen nykypäivän utopisteista luin tämän Hätäpäiden Kalinaa –blogin kirjoituksen kommenteista. Nimimerkki Kumitonttu kirjoittaa:

”Martin Durkin totesi äskettäin haastattelussaan, että punavihreätä aatetta voitaisiin luonnehtia "romanttiseksi sosialismiksi". Vaikka en itse kannata enää yhdenkään uuden termin luomista kominterniläisen sanakikkailun mahdollistamiseksi, niin tuo on kuvaavampi kuin punavihreä, jos siis mielikuvatasolla ajatellaan. Siinä missä marxilaiset halusivat mennä eteenpäin teollisesti, romanttiset sosialistit haluavat palata esiteolliseen aikaan.”

”Romanttinen sosialismi tarjoaa ideologisen, tunneperäisen, väylän niille, jotka kokevat, että kapitalismi ei ole hyödyttänyt heitä (suhteellisesti muihin ryhmiin verrattuna). Älymystö (opettajat, tiedemiehet jne.) on tuon ryhmän suurin häviäjä, koska kapitalismissa hyödykkeiden tuottajat tuottavat suurimman taloudellisesti mitattavan lisäarvon; ts. vaurastuvat suhteellisesti muita enemmän. Durkin havainnollistaa (englantilaisena) vertaamalla sotaa edeltävän ajan luokkayhteiskuntaan, jossa professoreilla oli sisäköt ja kokit, mutta kapitalismin myötä ahkera putkimies tienaa professoria enemmän, koska putkimiehen "markkina-arvo" on niin paljon suurempi.”


Tällä Kumitonttu havainnollistaa yhtä punavihreään utopiaan kuuluvaa teemaa eli ilmastomuutosta. Helsingin Sanomat –mielipidelehdessä on kirjoitettu isoja juttuja ”hiilijalanjäljestä” ja lehden sivuilta löytyy jopa hiilijalanjälkimittari. Lehden jutuissa syyllistetään jatkuvasti autolla töissä käyviä ihmisiä, etenkin sellaisia, jotka ovat onnistuneet työllään vaurastumaan ja muuttamaan omakotitaloon asumaan. Tavallisesta keskiluokkaisesta ihmisestä tehdään joka päivä ympäristörikollinen Helsingin Sanomien sivuilla, ja monet näistä ihmisistä todennäköisesti lukevat Helsingin Sanomia joka päivä aamukahvin kanssa. Ympäristörikollinen on este maailman pelastumiselle ja punavihreän esiteollisen utopian toteutumiselle. Toki siihen tarvitaan myös ripaus monikulttuurisuutta.

Eilispäivän utopistien kohtalon perusteella nykypäivän punavihreitä odottaa huoleton tulevaisuus. Esimerkiksi taistolainen Jeja-Pekka Roos toimii Helsingin yliopistossa sosiaalipolitiikan professorina eli saa edelleen saarnata ideologiansa mukaisia ajatuksia nuorille opiskelijoille. Kunnalisvaaliblogin perusteella vanhoja ajatuksia on täydennetty ripauksella modernia punavihreää ideologiaa, vaikka tyyli on säilynyt taistolaisena räyhäämisenä ja vääristelynä.

Roosin sisar Jertta Blomstedt (os. Roos) puolestaan kirjoittaa joka viikko Yleisradioon kolumnin, jossa hän saarnaa uusliberalismia, globalisaatiota, kapitalismia ja George W. Bushia vastaan. Jeja-Pekka saa palkkansa veronmaksajalta ja Jertta puolestaan lupamaksuvaroista. Heidän ei myöskään koskaan ole tarvinnut kärsiä moraalista krapulaa heidän aiemmin kannattamansa järjestelmän aiheuttamista hirvittävistä inhimillisistä kärsimyksistä. He olivat vain hyvän puolella pahaa vastaan. Heidän hyvä vain on lakannut olemasta, mutta heidän onnekseen pahuutta löytyy edelleen vastustettavaksi.

tiistaina, marraskuuta 11, 2008

Blogilla voi vaikuttaa

Tundratabloids-blogia pitävä KGS osoitti, että tavallinen ahkera bloginpitäjä voi saada muutoksia aikaiseksi. KGS julkaisi blogissaan videon, jossa Diantha Harris –niminen opettaja kertoo lapsille, mikä on oikea vaihtoehto Yhdysvaltojen presidentinvaalissa. Koko kirjoitussarjan voi lukea seuraavista linkeistä: 1, 2, 3, 4, 5, 6, 7 ja 8. Alkuperäisen jutun teki Ruotsin televisio, jonka sivuilla dokumentti on vielä toistaiseksi nähtävillä kokonaisuudessaan.

Videolla Harris kysyy lapsilta, kenen puolella he ovat presidentinvaalissa. Suurin osa ilmoittaa kuuliaisesti olevansa Obaman puolella. Muutama uskalikko kuitenkin ilmoittaa kannattavansa McCainia. Näitä Harris ripittää mm. seuraavin sanankääntein:

Harris: (nyökyttelee päätään) Toisin sanoen B-a-r-a-c-k lopettaa sodan (nyökyttelee päätään) Irakissa.(puhuu koko luokalle) Mitä tiedätte sodasta Irakissa? Kerro sinä, koska isäsi on sotavoimissa.

(McCainia kannattava tyttö puree huuliaan yhteen)

Harris: Puhu!

(Tyttöä näytetään taas, mutta hän pysyy hiljaa)

Harris: Se on järjetön sota! (tuijottaa oppilasta) Ja muuten Kathy (tytön nimi), henkilö, jonka valitsisit presidentiksi sanoi, (Harris pudistaa päätään) että joukkomme voivat olla Irakissa vielä sata vuotta, jos heitä tarvitaan.

(Kathy istuu huuliaan purren ja katsoo hermostuneena samalla, kun muut oppilaat tuijottavat häntä, nauravat ja virnistelevät)

Harris: Eli se tarkoittaa, että isäsi voi joutua palvelemaan asevoimissa vielä sata vuotta!


Tarina leviää

Tundratabloidsin juttu levisi amerikkalaisiin blogeihin ja lopulta paikallisen koulupiirin ylitarkastaja Bill Harrisonin ottamaan kantaa. Harrisonin kannanotto on nähtävissä oheisella videolla.

Tarina myös levisi useisiin amerikkalaisiin blogeihin, kuten esimerkiksi Charles Johnsonin ylläpitämälle Little Green Footballs –sivustolle, jossa jutun lähdettä ei tietystikään mainittu. Ehkä alla olevalla bussilla on jotakin tekemistä asian kanssa.





Viimeisimmät tapahtumat

Viimeisimmät käänteet kuitenkin ovat aavistuksen yllättäviä. Videolla nöyryytetyn tytön vanhemmat tukevat opettaja Diantha Harrisia ja toivovat hänen jatkavan työssään. Sen sijaan videon levittäjä saa kuulla kunniansa:

”Olen vihainen sille, joka kokosi videopätkän. Minua oksettaa ajatus, että joku käyttää pientä lasta hyväkseen poliittisessa tilanteessa, kuten he ovat tehneet.”

Videon Youtube-sivustolle laittanut KGS kuitenkin sanoo, että ei editoinut videota lainkaan. Koko pätkä oli otettu sellaisenaan Ruotsin television dokumentista. Kukaan ei varmaankaan kertonut vanhemmille, että videon ”editoinut” henkilö asuu jossakin keskisessä Suomessa, kuten tämä Iltasanomien uutinen tietää kertoa.

Tapahtunut osoittaa selkeästi, että nettikirjoittelu ei ole niin merkityksetöntä kuin voisi kuvitella. Ruotsin television dokumenttia ei tietystikään oltu tarkoitettu Amerikan markkinoille eikä dokumentin tekijöillä ollut varmaankaan käsitystä, että heidän teoksensa voisi herättää minkäänlaista kohua. Uskon myös, että dokumentilla esiintyneiden lasten vanhemmat ovat kohusta aidosti hämmästyneitä.

Jotta juttu voisi levitä laajemmalle, tarvitaan kuitenkin sitkeyttä ottaa asioista selvää ja hyvät yhteydet toisiin bloggaajiin. Juttu leviää sen jälkeen itsestään, jos se vain on tarpeeksi kiinnostava tai merkittävä.

Opettaja Harrisin toiminta on vähintäänkin epäeettistä ja osoitus poliittisen agitaation leviämisestä luokkahuoneisiin. Eihän meillä Suomessa tuollaista harrasteta, eihän?

keskiviikkona, marraskuuta 05, 2008

Change I can believe in

Barack Obama voitti Yhdysvaltojen presidentinvaalit selkeästi eikä nyt siis päästä seuraamaan suomalaismedian pettymystä kuten neljä vuotta sitten John Kerryn hävitessä vaalit. Obaman lupaama muutos on epämääräinen käsite, josta useilla häntä äänestäneilläkään ei ole selkeää käsitystä. Radiojuontaja Howard Stern kävi esittelemässä Obaman kannattajille John McCainin vaaliohjelmaa Obaman vastaavana, ja kaikkien hämmästykseksi se saavutti suuren suosion (via).

Melanie Phillips pelkää Spectator-lehden blogikirjoituksessaan Obaman valinnan aiheuttamia vaikutuksia Yhdysvaltojen ulkopoliittiseen asemaan.. Tässä kirjoituksessa käsittelen kuitenkin niitä muutoksia, joita George W. Bushia vihanneet vasemmistolaiset kuvittelevat tapahtuvan mutta jotka jäävät todennäköisesti toteutumatta.

Järjetön Bush-viha katoaa

Yksi muutos on kuitenkin varma. Suomalaisessa ja muussa eurooppalaisessa mediassa ei enää haukuta George W. Bushia tyhmäksi, ainakaan pitkään. Bush palvelee presidenttinä vielä 77 päivää, ja uskon hänen kohtalonsa jäävän Obaman valinnan aiheuttaman euforian jalkoihin. Vielä tänä aamuna Mtv3:n aamutv-lähetyksessä kuitenkin pohdiskeltiin vähän vahingoniloisina, mitä George Bush mahtaa ajatella Obaman kannattajien juhlinnasta.

Bushin huonous presidenttinä kelpaakin jatkossa enää selitykseksi silloin, kun messias-presidentti joutuu tehtävässään vaikeuksiin. Tällöin ensimmäisen mustan presidentin aikaansaama euforia haihtuu hyvin pian ja korvautuu pettymyksellä. Näin käy yleensä, jos kuvittelee tiettyä henkilöä äänestämällä saavansa aikaan suuren muutoksen.

Pikkupoika ennusti, että Helsingin Sanomien Yhdysvaltojen kirjeenvaihtaja Pekka Mykkänen kutsuu vielä Obamaa Setä Tuomoksi vuoden 2009 aikana. Ralph Nader on jo näin tehnyt. Euroopan poliittisten johtajien Obama-innostus loppuu viimeistään siinä vaiheessa, kun presidentti Obama pyytää Euroopan maita sijoittamaan lisää joukkoja Afganistaniin.

Entä talous?

SDP:n Jutta Urpilainen ja Eero Heinäluoma suorastaan hekumoivat Obaman voitolla ja näkivät Yhdysvaltojen vihdoin siirtyneen kohti sosialidemokratiaa. Se tosiasia, että Yhdysvalloissa jo nyt on oikea sosiaaliturva, ei juolahda mieleen kotimaisille sosialisteille, joiden fantasioissa ja myös poliittisessa retoriikassa Yhdysvallat edustaa saalistuskapitalismin luvattua maata.

Yhdysvaltojen poliittinen järjestelmä on rakennettu siten, että nopeita suuria muutoksia on vaikea toteuttaa. Valtioelinten välinen tasapaino sekä osavaltio- ja paikallistasolle hajautettu valta pitää tästä huolen. Sosialistien ei siis kannata iloita liian aikaisin Yhdysvaltoihin toteutettavasta yleisestä sairausvakuutuksesta. Rahan puute viimeistään estää hankkeen.

Presidentti Obama joutuu ensimmäisenä selvittämään talouskriisiä, johon hän ei ole esittänyt konkreettisia lääkkeitä. En usko Obaman tekemisillä olevan mitään positiivista vaikutusta talouskehitykseen jos ei välttämättä negatiivisiakaan. Suhdanteet kääntyvät jossain vaiheessa, ja kyse on vain siitä, pystyykö Obama neljän vuoden päästä ottamaan kunnian tästä itselleen vai pitkittyykö lama.

Obama yrittää siis välttää virheitä. Näin käy myös ulkopolitiikassa, jossa on turha odottaa aikaista vetäytymistä Irakista. Tosin ulkopolitiikassa yllättävä kriisi voi yhtäkkiä viedä presidentin kaiken huomion. Näin kävi Obaman edeltäjä George W. Bushille 11.9.2001.

Bushin pahin synti eurooppalaisen vihervasemmiston silmissä oli kuitenkin päätös olla allekirjoittamatta Kioton ilmastosopimusta. On vaikea uskoa, että Obama presidenttinä saisi tähän nopeasti muutoksen aikaiseksi etenkin, jos taloustilanne jatkuu vaikeana. ”Maailman pelastaminen” ilmastokatastrofilta jää siis pelkäksi sanahelinäksi.

Miksi muutosta haluttiin?

Itse uskoin pitkään McCainin voittoon. Nopeasti pahentunut finanssikriisi kuitenkin muutti McCainin tilanteen ratkaisevasti heikommaksi. McCain ei ole kunnostautunut talousmiehenä, ja hänen yrityksensä puuttua finanssikriisin selvittelyyn Kongressissa kesken kampanjan tulkittiin yleisesti epäonnistuneiksi.

McCain ei koskaan saavuttanut oman puolueensa peruskannattajien varauksetonta tukea. Hän ei ole oikea konservatiivinen republikaani vaan ennemminkin Reaganin demokraatti, joka ei keskitien näkemyksistään huolimatta onnistunut voittamaan ääniä poliittisesta keskustasta. Sarah Palinin valinta varapresidenttiehdokkaaksi toi uskonnollisen oikeiston tuen ja piristi kampanjaa tilapäisesti, kunnes finanssikriisi iski täydellä voimalla.

Obama kampanjoi viisaasti ja reivasi poliittista kurssiaan keskemmälle. Hän ei vaikuttanut vaaralliselta vasemmistolaiselta, joten poliittisen keskustan äänestäjät saattoivat huoletta tukea häntä. Amerikkalaisen valtamedian varaukseton tuki ja McCainiin verrattuna ylivertainen vaalikassa auttoivat myös merkittävästi sanoman perille viemisessä.

tiistaina, marraskuuta 04, 2008

Voittaako ennakkosuosikki?

Vedonlyöjät pelaavat omilla rahoillaan ja arvioivat riskin sen mukaan. Betfair-peliyhtiössä Barack Obaman voittoa pystyi pelaamaan kertoimella 1,05, kun taas McCainin voitosta tarjottiin jopa kerrointa 20. Ei siis ole epäselvyyttä, kumpi ehdokkaista on ennakkosuosikki.

Oman mielipiteeni vaalien ennakkosuosikista olen jo kertonut. Tasavallan johtava mielipidelehti on myös kertonut omansa sekä kirjeenvaihtaja Pekka Mykkäsen blogissa että Olli Kivisen henkeä salpaavan kehnossa kolumnissa.

Odotan jännityksellä, miten kauan eurooppalainen valtamedia piehtaroi Obaman voiton aiheuttamassa euforiassa. Itse veikkaan maksimissaan puolta vuotta. Koko muu maailma on Obaman puolella mukaan luettuna Hugo Chavez, Fidel Castro ja Tariq Ramadan. Ennustan, että Obamaan suuria odotuksia ladanneet joutuvat pettymään, jos miehestä odotuksien mukaisesti tulee presidentti.

Poimin tähän Olli Kivisen kolumnin ehkä käsittämättömimmän ajatuksen:

"Myös kaukaisessa Suomessa on Bush-uskovaisia, joiden mielestä George W. Bush on ollut suuri presidentti. Heidän mielestään talouskaaos on aiempien demokraattipresidenttien vika, ilmastonmuutoksesta ei kannata välittää ja World Trade Centerin kaksoistornien tuhonkin takana oikeastaan oli salliva liberaalisuus. Sitä paitsi kaikki muutkin Yhdysvaltain presidentit aloittelevat sotia rutiininomaisesti."

Tuosta rutiininomaisesta sotien aloittamisesta tulee mieleen eräs Hesarin naistoimittaja, jonka mielestä suomalaismiehet hakkaavat naisia rutiininomaisesti. Kivinen varmasti muistaa, että Vietnamin sota alkoi demokraattipresidentin aikana ja republikaanipresidentti lopetti sen. Haluaisin myös tietää, ketä Kivinen tarkoittaa puhuessaan Bush-uskovaisista.

Kivinen sanoi myös seuraavaa:

"maa elää kahden vastakkaisen totuuden ajassa, kuten Helsingin Sanomain Washingtonin-kirjeenvaihtaja Pekka Mykkänen kirjoitti (31. 10.); maan liberaalit ja konservatiivit puhuvat eri kieltä."

Kiitos Hesarin me tiedämme myös, että se toinen puoli on väärässä ja toinen oikeassa. HS ja Pekka Mykkänen puhuvat liberaalien kieltä ja olettavat, että kaikkien suomalaisten pitää ajatella samoin.

Saksalainen David's Medienkritik -blogi ennustaa (HT: Pikkupoika), miten saksalainen media reagoi Obaman mahdolliseen voittoon. Reaktio lienee samanlainen myös Suomessa, jossa 85 prosenttia haluaisi Obamasta presidentin. Kivinen kuvittelee Obaman todellakin yhdistävän Yhdysvallat:

"Obaman valinta antaisi myös toivoa siitä, että maata raastavat erimielisyydet ovat sittenkin käännettävissä uudeksi yhteistyöksi, jota maa tarvitsee kipeästi."

Ennustan, että Obama ei onnistu luomaan uutta yhteistyötä, mikäli hän sellaista edes haluaisi. Jos demokraatit saavuttavat Senaatissa riittävän enemmistön, yhteistyötä ei välttämättä edes tarvita. Jos taas Obama jostain syystä häviäisi, kaduilla todennäköisesti mellakoitaisiin.

sunnuntaina, marraskuuta 02, 2008

Internet ja vaalit

En varmasti ole kauhean väärässä, jos sanon, että nämä viimeisimmät kunnallisvaalit olivat ensimmäiset todelliset internet-vaalit. Ehdokkaiden näkyvyys perinteisessä mediassa ja rahan sijoittaminen mainontaan eivät näissä vaaleissa olleet kaikki kaikessa, vaan osa ehdokkaista kävi kampanjaansa pääosin internetissä.

Perussuomalaiset näkyvästi esillä internetissä

Erityisesti sellaisille ehdokkaille, joiden edustamat mielipiteet eivät muuten saa näkyvyyttä mediassa, internet on ainoa kanava tuoda omia ajatuksia julkisuuteen. Sitoutumattomana Perussuomalaisten listalta valittu Jussi Halla-aho on ehkä paras esimerkki nettiehdokkaasta, jonka kampanja muutoin oli varsin vaatimaton.

Kun Tony Halme valittiin eduskuntaan Perussuomalaisten listoilta, hän sai äänivyöryn erityisesti Helsingin itäisistä lähiöistä Kontulasta, Jakomäestä ja Vuosaaresta. Internetissä vaalikampanjaansa käynyt Jussi Halla-aho puolestaan keräsi ääniä melko tasaisesti eri puolilta Helsinkiä. Eduskuntavaaleissa nettikampanjointi tuotti 2000 ääntä, mutta kunnallisvaaleissa äänipotti oli jo lähes 3000, vaikka Halla-aho satsasi muuhun kampanjointiin paljon eduskuntavaaleja vähemmän.

Myös muut Perussuomalaisten ehdokkaat ovat näkyvästi esillä internetissä. Esimerkkeinä voisi mainita turkulaisen Maria Lohelan, espoolaisen Teemu Lahtisen ja oululaisen Olli Immosen. Sen sijaan puheenjohtaja Timo Soini ei nettiä tarvitse, vaikka häneltäkin löytyy oma ”ploki” Perussuomalaisten nettisivuilta. Soini saa valtavasti näkyvyyttä perinteisessä mediassa, vaikka Mtv3:n vaalitentissä ja Leif Salmenin kuulustelussa häntä oikeastaan ensimmäistä kertaa syytettiin ”kalastelusta sameissa vesissä” ja kaksilla raiteilla kulkemisesta.

Perinteiset poliitikot

Sen vähän perusteella, mitä olen ns. vanhojen poliitikkojen nettisivuilla käynyt, voi sanoa, että suurin osa poliitikoista ei ole sisäistänyt internetin mahdollisuuksia. Omaa sanomaa ja omia tekemisiä kyllä tuodaan esille, mutta vain harva uskaltautuu avoimeen kanssakäymiseen potentiaalisten äänestäjien kanssa. Toisaalta kanssakäymisen salliminen tarkoittaa samalla myös kritiikin hyväksymistä, ja kritiikki on joskus suorasukaista.

Perinteisistä poliitikoista otan tässä esiin entisen ulkoministerin Erkki Tuomiojan ja Vihreiden entisen puheenjohtajan Osmo Soininvaaran. Tuomioja pitää blogia, mutta hänen bloginsa suurin heikkous on kommentointimahdollisuuden puuttuminen. Demareissa blogin pitämiseen ei suhtauduta yhtä myönteisesti kuin esimerkiksi Perussuomalaisissa, ja entinen pääministeri Paavo Lipponen vähättelikin kirjassaan Tuomiojan bloginpitämistä.

Osmo Soininvaara on puolestaan oppinut ottamaan vastaan palautetta. Tosin Soininvaara harrastaa tiukkaa moderointia kommenttien suhteen, ja hänen kirjoitustensa julkaistu palaute ei välttämättä heijasta lukijoiden todellista reaktiota kirjoitukseen. Itse kirjoitin kerran omalla nimelläni Soininvaaran blogiin. Erehdyin mainitsemaan kommentissani Markus Draken nimen, ja kommenttiani ei koskaan julkaistu.

Halla-aho ja vieraskirja

Perinteisiin poliitikkoihin ja oikeastaan kehen tahansa muuhun poliitikkoon verrattuna Jussi Halla-aho on poikkeuksellinen. Hänen vieraskirjansa ei itse asiassa ole mikään kirjoitusten kommenttiloota vaan ihan oma keskustelupalstansa, jossa vakioväki keskustelee milloin mistäkin aiheesta. Juuri tätä vakioporukkaa Vapaa-ajattelijoiden liiton puheenjohtaja ja Skepsiksen hallituksen jäsen Jussi K. Niemelä kutsui viime viikon A-Talk –ohjelmassa ”hyödyllisiksi idiooteiksi”.

Vaikka Niemelän käsitystä voi huoletta kutsua ilkeäksi ja pahantahtoiseksi, se perustuu kuitenkin tosiasioille. Halla-ahon vieraskirjan porukasta löytyy runsaasti niitä, jotka ryntäävät kommentoimaan milloin Helsingin Sanomien kirjotusta ja milloin jotakin blogitekstiä, jos siinä käsitellään jotakin vieraskirjan kävijöille läheistä aihetta. Kyseinen käyttäytyminen ei ole millään tavalla Halla-ahon tai kenenkään muunkaan masinoimaa, vaan se syntyy spontaanisti tilanteen mukaan. Tarpeeksi pöyristyttävä rimanalitus saa kyllä ansaitsemansa kohtelun.

Niemelä ja hänen adjutanttinsa Panu Höglund ovat jopa väittäneet, että tämä porukka estää todellisen keskustelun maahanmuutosta ja siihen liittyvistä ongelmista. Tähän voi vastata vain: ”Happamia, sanoi kettu pihlajanmarjoista.” Kukaan ei estä Niemelää tai Höglundia käymästä maahanmuuttokeskustelua, vaikka etenkin Höglund mielellään demonisoi aktiiviset maahanmuuttokriitikot ja tekeytyy uhriksi valittaen, että maahanmuuttokriitikot floodaavat hänen kommenttilootansa, jos hän avaa suunsa asiasta. Uskoisin suurimman osan kirjoittavista kuitenkin tuntevan Höglundin matalan toleranssin eriäviä mielipiteitä kohtaan.

Jos Niemelä ja Höglund mielestään osaavat käydä maahanmuuttokeskustelua paremmin kuin Halla-aho ja vieraskirjan vakioväki, he varmasti käynnistävät keskustelun sillä oikealla tavalla. Tätä odotellessa ei kuitenkaan kannata pidättää hengitystä. Niemelän ja Höglundin kritiikkiä voi luonnehtia sanaparilla ”väärin sammutettu”. Natsikorttikaan tuskin jää käyttämättä. Itse asiassa sitä on jo käytetty varsin rankasti.

Uusi Suomi

Lopuksi kehun Uusi Suomi –verkkolehteä siitä, että se tarjosi alustan kunnallisvaaliehdokkaille esittää mielipiteitään ja käydä keskustelua äänestäjien kanssa. Teen tämän siitä huolimatta, että Uusi Suomi sensuroi Jiri Kerosen, Markus Janssonin ja Seppo Lehdon blogit palvelimeltaan. Tähän lehdellä on täysi oikeus, koska yksittäisellä tiedotusvälineellä ei ole mitään velvollisuutta tarjota alustaa mielipiteiden esittämiselle. Uusi Suomi ei kuitenkaan tehnyt pelisääntöjä etukäteen riittävän hyvin selväksi, mikä mielestäni oikeuttaa kritiikin sensuuritoimia kohtaan.

Uuden Suomen blogit tarjosivat esimerkkejä hyvistä ehdokkaista, joista osa meni läpi ja osa ei. Pienten kuntien kohdalla keskustelu jäi vielä varsin vaatimattomaksi, mutta suurten kaupunkien tietyt ehdokkaat saivat tilaisuuden keskustella tosissaan ja osa ehdokkaista käytti tilaisuuden hyväkseen.

Uuden Suomen blogit näyttävät myös negatiivisen esimerkin siitä, miten internetissä ei pidä käyttäytyä. Helsingin yliopiston sosiaalipolitiikan professori Jeja-Pekka Roos hyökkäsi Jussi Halla-ahoa vastaan ja munasi itsensä täysin. Taistolaistyylinen räyhääminen ja vääristely eivät saa ymmärrystä nettimaailmassa muilta kuin kaikkein fanaattisimmilta kannattajilta. Toisaalta Roosin mokailu herättää vahingoniloa mutta toisaalta taas masentaa, koska professorismieheltä jotenkin odottaisi enemmän. Ehkä Roosin sukupolvi ei koskaan elämänsä aikana pääse sinuiksi internetin kanssa, tai ehkä poliitikon kannattaisi keskittyä enemmän omiin potentiaalisiin kannattajiinsa eikä niihin, jotka edustavat ideologisesti täysin vastakkaista leiriä.