sunnuntaina, lokakuuta 25, 2009

Vasemmiston epäonnistuminen

Kun Britannian valtiollinen televisioyhtiö BBC päätti kutsua Britannian Kansallispuolueen eli BNP:n puheenjohtaja Nick Griffinin yhtiön suosituimpaan poliittiseen keskusteluohjelmaan, asiaa vatvottiin etukäteen viikkokaupalla mediassa.

Monet olivat sitä mieltä, että Griffinin kaltaista rasistia ei ikinä pitäisi päästää televisioon. Äärivasemmistolaiset ”antifasistiset” ryhmittymät järjestivät mielenosoituksia BBC:n televisiostudioiden ulkopuolella ja itse ohjelmassakin lähinnä hyökättiin Griffiniä vastaan ”pressiklubityyliin”.

Mikä BNP?

Britanniassa äärioikeiston historian voi jäljittää aina Sir Oswald Mosleyn ruskeapaitoihin saakka. Toisen maailmansodan jälkeen äärioikeisto nousi ensimmäistä kertaa parrasvaloihin 1970-luvulla, jolloin British National Front saavutti jonkinlaista menestystä, mutta kannatus hiipui Margaret Thatcherin valtaantulon ja sitä seuranneen tiukan oikeistolaisen maahanmuuttopolitiikan sekä lakia ja järjestystä korostavan linjan myötä.

Moderni Britannian kansallispuolue syntyi National Frontin pohjalta vuonna 1980, ja perustajana toimi NF:n entinen johtaja John Tyndall, jota voi melko ansaitusti kutsua rasistiksi, fasistiksi ja jopa natsiksi. Nykyinen puheenjohtaja Nick Griffin syrjäytti Tyndallin vuonna 1999 ja on siitä lähtien pyrkinyt muuttamaan puolueen linjaa kauemmas Tyndallin radikalismista.

Griffin itse ei kuitenkaan ole mikään puhtoinen pulmunen kuten ei moni muukaan BNP:n johtohenkilöistä. Griffinin tausta on Tindallin tavoin National Frontissa ja hänen aiemmista lausunnoistaan löytyy sen verran epäilyttävää aineistoa, että hänen uskottavuuttaan BNP:n valtavirtaistajana voi syystä epäillä. Griffin on mm. sanonut seuraavaa:

”Olen tietoinen, että oikeaoppisen mielipiteen mukaan kuusi miljoonaa juutalaista kaasutettiin, poltettiin ja heistä tehtiin lampunvarjostimia. Oikeaoppisen mielipiteen mukaan maata pidettiin joskus litteänä.”

Griffin on siis ainakin ollut holokaustin kieltäjä, joka ei ole ymmärtänyt, että kuuden miljoonan juutalaisen joukkomurha on historiallinen tosiasia, vaikka sen oikeuttamana heilutellaan natsikorttia vielä yli 60 vuotta tapahtuneen jälkeen. Griffin on itse osoittanut, että natsikorttia ei hänen kohdallaan voi pitää erityisen epäoikeudenmukaisena.

Muutenkin BNP:n vanhakantainen sosialistinen talouspolitiikka, vain ”etnisille briteille” sallittu jäsenyys ja huonosti peitelty antisemitismi kertovat virheistä, joita monet ns. äärioikeistolaiset puolueet ovat tehneet ja tekevät edelleen pyrkiessään vaikuttamaan politiikassa.

Miksi BNP menestyy?

BNP sai edellisissä europarlamenttivaaleissa 6,2 prosenttia annetuista äänistä, eli yhteensä noin miljoona brittiä äänesti Nick Griffinin johtamaa puoluetta. Griffin itse tuli valituksi yhdessä Andrew Bronsin kanssa.

BNP:n menestystä seliteltiin jälkikäteen alhaisella äänestysprosentilla ja vaalien aikaan julkisuudessa olleella kansanedustajien kulukorvausskandaalilla. Kansanedustajia niin opposition kuin hallituksen riveistä oli jäänyt kiinni epämääräisillä perusteilla myönnettyjen kulukorvausten nostamisesta.

On turvallista sanoa, että ylivoimainen valtaosa brittiläisestä äänestäjistä ei missään nimessä haluaisi nähdä BNP:a maan johdossa eikä Nick Griffiniä pääministerinä. Kuitenkin BBC:n Question Time -lähetyksen jälkeen tehdyissä gallupeissa 22 prosenttia vastanneista harkitsi vakavasti äärioikeiston äänestämistä vaaleissa.

Tämänkin voi yrittää selittää sympatian osoituksena julkisen lynkkauksen kohteeksi joutuneelle Griffinille. Kuitenkin taustalta löytyy aivan oikeita ongelmia, joille Työväenpuolueen johtama hallitus ja oppositiossa oleva Konservatiivipuolue eivät ole pystyneet vastaamaan.

Työväenpuolueen vuodesta 1997 kestäneen valtakauden aikana Britanniaan on muuttanut arviolta kolme miljoonaa maahanmuuttajaa. Edes viranomaiset eivät tarkasti tiedä todellista määrää. Maahanmuuton seuraukset näkyvät luonnollisesti ensimmäisenä valkoisen työväenluokan elämässä.

Työväenluokka on perinteisesti äänestänyt Työväenpuoluetta. Ei ole sattumaa, että Griffin mainostaa BNP:n olevan Työväenpuolue, jota isoisänne äänestivät. Puolueohjelman perusteella hän ei paljoa valehtele, sillä BNP:n talouspoliittinen linja edustaa vanhakantaista sosialismia ja puolueen arvot puolestaan työväenluokkaista arvokonservatismia.

Varsinainen Labour taas on Tony Blairin ja Gordon Brownin puheenjohtajakausilla ajanut monikulttuuripolitiikkaa ja tukeutunut entistä enemmän etnisiin vähemmistöihin ja julkisen sektorin työntekijöihin. Labour on hallituskaudellaan kasvattanut julkista sektoria ja luonut runsaasti tarpeellisuudeltaan kyseenalaisia virkoja ”diversiteettikoordinaattoreille” ja vastaaville näennäistyön tekijöille.

Työväenpuolueen kuolema?

Britannian Työväenpuolue on nykyisellään ehkä epäsuositumpi kuin koskaan historiansa aikana. Britannia kuuluu talouskriisistä pahiten kärsineisiin maihin. Punnan kurssi on lasketellut alamäkeä ja työttömyys lisääntynyt.

Varsinainen pommi on kuitenkin vielä tulossa. Jos tämä Telegraphin artikkeli pitää paikkansa, Työväenpuolue on tietoisesti avannut rajat hallitsemattomalle maahanmuutolle. Tony Blairin, Jack Straw´n ja David Blunkettin entinen neuvonantaja Andrew Neather väittää, että maahanmuuttajien määrä on kasvanut, koska Labour-ministerit halusivat tietoisesti muuttaa maata ja ”niistää oikeiston nenää diversiteetillä”.

Tätä ei kuitenkaan haluttu myöntää julkisesti, koska puolue pelkäsi menettävänsä ydinkannattajiensa eli työväenluokan äänet. Politiikan tuloksena julkisessa keskustelussa keskityttiin maahanmuuton positiivisiin taloudellisiin vaikutuksiin ja uusien maahanmuuttajien tarpeeseen.i

Ateisti ja poliittisesti keskustavasemmistolainen Youtube-kolumnisti Pat Condell tuskin olväärässä, kun hän eräässä videopakinassaan totesi, että ääni Labourille on ääni islamin puolesta.

Työväenpuolue itsekin on joutunut tunnustamaan maahanmuuttopoliittiset virheensä, sillä Britanniassa on helmikuusta lähtien ollut käytössä maahamuuttajien pisteytysjärjestelmä. Seuraavia vaaleja suunnanmuutos ei kuitenkaan pelasta, vaan Työväenpuolue todennäköisesti kärsii murskatappion ja saattaa jopa pudota kolmanneksi suurimmaksi puolueeksi.

1970-luvun loppuun verrattuna tilanne on kuitenkin toinen. Opposition konservatiivit eivät poliittiselta linjaltaan poikkea merkittävästi Työväenpuolueesta. Nykyinen puheenjohtaja David ”Call me Dave” Cameron on pyrkinyt luotsaamaan puoluetta vasemmalle ja omaksunut muodikkaita ympäristöaatteita. Konservatiiveista tulee todennäköisesti seuraava hallituspuolue, mutta voitto jäänee pieneksi.

Konservatiivien aneemisuus palvelee kuitenkin yhtä puoluetta eli Britannian Kansallispuoluetta, joka vastenmielisyydestään huolimatta voi jopa saada paikkoja parlamenttiin. Jos puolue herättäisi voimakkaiden antipatioiden sijasta intoa ja luottamusta, pöytä olisi sille valmiiksi katettu.

8 kommenttia:

Tarhavahti kirjoitti...

No niin, mainiota tekstiä oli tämä. Euroopassa on sis suopalo: pinnan alla kytee ja välillä leimahtaa liekkejä näkyviin.

Sinulla kun on tuota kykyä, niin olisi mukava (tai ei ehkä mukava vaan kiinnostavaa) nähdä tuollainen koko Eurooppaa maittain koskeva vastaavanlainen katsaus.

Voi olla tietysti vaarallista luettavaa infarktivaaran takia.

Vasarahammer kirjoitti...

Tuossa on sellainen kevyt analyysi eurooppalaisesta äärioikeistosta ja aika hyvä sellainen.

Kumitonttu kirjoitti...

Kiinnostavaa lukea sille taustoja, mitä nyt uutisoidaan.

Eipä tuo nyt holokaustin kieltämiseltä tuntunut, jos viittaa "holokaustin olevan osa poliittisesti korrektia kielenkäyttöä". Tietämättä asiayhteyttä, väite voi olla totta tai valhetta. Vasarahammerilla varmaan on parempi käsitys kyseisen herran ajatusmaailmasta, koska tuon yksittäisen ajatuksen toteaminen ei vielä anna oikeutta vetää yhtäläisyysmerkkiä denialismin kanssa. (Lyhyesti; holokausti sisältää joitain poliittisesti korrektin kielenkäytön elementtejä, jotka ovat vaikeita hyväksyä jopa kaltasiselleni kommunismin ja natsismin uhrien muistoa kunnioittavalle).

Tämä oli sen sijaan sellainen ajatus, jollaisia en jaksaisi nähdä:

"Toisen maailmansodan jälkeen äärioikeisto nousi ensimmäistä kertaa parrasvaloihin 1970-luvulla, mutta kannatus hiipui Margaret Thatcherin tiukan oikeistolaisen linjan myötä."

Ok, lyhentelin lausetta hiukan, mutta noin sen absurdius näkyy entistä selkeämmin. Oletko siis sitä mieltä, että äärioikeiston kannatus hiipui, kun Englantiin tuli pääministeri, joka ajoi äärioikeistolaista (siis "tiukan oikeistolaista linjaa" kuten itse kirjoitat) linjaa?

Ihmettelen, miksi oikeistolaiset bloggarit kirjoittavat "äärioikeistosta". Jos oikeistolaisuus on vapaita markkinoita ja ihmisoikeuksia, niin eikö äärioikeiston pitäisi ajaa noita asioita äärimmäisessä muodossaan, jotta koko termissä "äärioikeisto" olisi mitään logiikkaa? Jos katsotaan "äärioikeistoksi" kutsuttuja liikkeitä, niille yhteistä on valtion kontrollin kasvattaminen ja erilaisten ihmisryhmien itsemääräämisoikeuksien rajoittaminen. Sehän on (ei-edes-ääri)vasemmistoa, eikö vain, Vasara?

Vasarahammer kirjoitti...

Tuon perusteella Griffin on ainakin jonkin sortin denialisti. Klippi on vuodelta 1997.

Äärioikeisto on terminä ongelmallinen, koska ns. äärioikeistolaiset puolueet eivät oikeasti jaa mitään yhtenäistä arvopohjaa. Kattotermin alle mahtuu selkeästi sosialistinen BNP ja hollantilainen PVV, jonka puheenjohtaja Geert Wildersiä voi pitää lähinnä liberaalina demokraattina.

En tiedä hyvää suomenkielistä termiä enkä viitsi aina puhua ns. äärioikeistolaisista puolueista tai kirjoittaa äärioikeistolaista lainausmerkkeihin.

Kyseisen kategorian puolueet ovat kuitenkin tavalla tai toisella establishmentin vastaisia eli pyrkivät haastamaan valtapuolueiden keskinäisen konsensuksen.

Margaret Thatcher puolestaan oli oikeistolainen sanan varsinaisessa merkityksessä. Hänen maahanmuuttopoliittiset lausuntonsa olivat yksi tekijä, joka vähensi NF:n suosiota 70-luvulla. Näin on ainakin Wikipedian ja radiossa kuulemani brittiläisen keskustaoikeistolaisen Spectator-lehden toimittajan mukaan.

Kuitenkin sekä NF että nykyinen BNP saavat kannatuksensa enimmäkseen työväenluokasta, joka on aiemmin äänestänyt Labouria.

BNP on monella tapaa lähellä perinteistä Labouria, kun taas Blairin New Labour edustaa postmodernia vasemmistoa, joka on hylännyt vanhan Labourin sosialismin ja korvannut sen monikulttuurilla.

Kumitonttu kirjoitti...

En tiedä hyvää suomenkielistä termiä enkä viitsi aina puhua ns. äärioikeistolaisista puolueista tai kirjoittaa äärioikeistolaista lainausmerkkeihin.

No mitäs jos käyttäisi sitten termiä vasemmisto tai äärivasemmisto (jos mukana väkivaltaisia tai vallankumouksellisia ajatuksia. Vasemmistopuolueissa on myös rasistisia suuntauksia, eikä niiden määrittäminen ääri"oikeistoksi" palvele minkään muun etua kuin vasemmistolaisen ideologian kokonaisuudessaan. Oikeistolaisuudesta tehdään ikään kuin pahe, kun äärioikeistolaiset ovat pahoja rasisteja)? Wildersiä varmaan voisi luonnehtia ketään loukkaamatta liberaaliksi tai oikeistolaiseksi, tuskin kuitenkaan äärioikeistolaiseksi.

Olen ymmärtänyt, että Griffin on irtisanoutunut antisemitistisistä ajatuksistaan, mutta mistäs sen oikeasti tietää. Onhan meilläkin poliittisessa johdossa niitä, jotka innosta täristen palvoivat kommunismia rajan takana. Ehkä osa poliitikoista osaa muuttaa ajatuksiaan, mutta kuten sanoin, Griffinistä en tiedä sen enempää kuin muistakaan.

Vasarahammer kirjoitti...

"Olen ymmärtänyt, että Griffin on irtisanoutunut antisemitistisistä ajatuksistaan, mutta mistäs sen oikeasti tietää."

Kyllä Griffin on nimenomana pyrkinyt viemään puoluetta pois antisemitismistä. BNP:n nettisivuilla (joilla muuten on enemmän lukijoita kuin muiden Britannian poliittisten puolueiden kotisivuilla yhteensä) on kirjoitettu myönteisiä artikkeleita Israelista.

Koska Griffinin ja puolueen tausta on mikä on, tällaisten pyrkimysten uskottavuus on helppo asettaa kyseenalaiseksi.

"No mitäs jos käyttäisi sitten termiä vasemmisto tai äärivasemmisto (jos mukana väkivaltaisia tai vallankumouksellisia ajatuksia."

Äärivasemmisto ei esimerkiksi Griffinin ja BNP:n tapauksessa käy, koska Britanniassa toimii SWP (Socialist Worker's Party), joka on liittoutunut islamistien kanssa. SWP:n porukat olivat BBC:n studioiden ulkopuolella osoittamassa mieltään Griffinin esiintymistä vastaan. SWP:n tunnetuin poliitikko on George Galloway, joka oli Saddam Husseinin kaveri.

Paremman puutteessa termi äärioikeisto saa kelvata ainakin tämän blogin tagina.

Kumitonttu kirjoitti...

Tagina "äärioikeisto" kelpaa ihan hyvin samoin kuin vaikkapa "nuoriso", mutta itse tekstissä...

Vasarahammer kirjoitti...

"Tagina "äärioikeisto" kelpaa ihan hyvin samoin kuin vaikkapa "nuoriso", mutta itse tekstissä..."

On siellä pari kertaa alkupäässä käytetty tuota sanaa ilman lainausmerkkejä. Laiskuudesta tuo johtuu.

Oswald Mosleyn porukat olivat ihan aitoja natseja.