keskiviikkona, kesäkuuta 04, 2014

Uuniluukkujen kolahtelua


Eurovaalit käytiin vähän aikaa sitten. Median ja analyytikkojen keskuudessa huomio kiinnittyi ”äärioikeiston” menestykseen, ja erityisesti Ranskan Kansallisen rintaman vaalivoittoon. Politiittinen analyytikko ja historiantutkija Jussi Jalonen kommentoi Pispalan haulitornistaan:

”FN on yhä edelleen aito äärioikeistopuolue, eikä Marine le Penin dédiabolisation-politiikka ole onnistunut pesemään puoluetta puhtaaksi muukalaisvihasta.”

Jalonen ei kuitenkaan ehdi Markku Jokisipilän arvostelultaan analysoimaan, miksi ”äärioikeistoa” kannatti neljännes Ranskan äänioikeutetuista:

...ovat huolissaan siitä, että neljäsosa äänioikeuttaan käyttäneistä ranskalaisista on pitänyt tätä vaihtoehtoa peräti poliittisen tukensa arvoisena. Taustalla on epäilemättä osin myös äänestäjäkunnan keskuudessa vallitseva monisyisempi pettymys. Mutta se, että nimenomaan äärioikeistopuolue on kyennyt valjastamaan nämä tuntemukset oman menestyksensä välikappaleiksi, on tosiaan paha päivä maanosalle.”

Jokisipilä oli moittinut ”äärioikeisto”-kortin käyttäjiä uusmoralismista ja siitähän puheessa ”äärioikeistosta”, ”rasismista” ja ”muukalaisvihasta” on lähinnä kyse. Jalonen ottaa nämä asiat annettuina eikä vaivaudu miettimään, mitkä asiat valtapuolueiden politiikassa saavat monet äänestäjät turvautumaan Kansallisen Rintaman kaltaisiin puolueisiin. Median, akateemikoiden ja poliittisen eliitin ylimielinen moralismi, jota Jalonen itsekin edustaa, on osa ongelmaa. Piiloutuminen merkityksettömiksi leimakirveiksi muuttuneiden käsitteiden kuten ”äärioikeisto” ja ”rasismi” taakse auttaa jättämään huomiotta ne todelliset ongelmat, joista ”äärioikeiston” kannatus kumpuaa.

Euroopassa on vaarallista olla juutalainen

Jalonen ei ole ainoa, joka on huolissaan äärioikeistosta. Vasemmistolaisen Guardian-lehden blogisti Michele Hanson kirjoittaa oikeiston noususta ja siitä, kuinka hän on alkanut huolestua asiasta. Hanson on juutalainen ja on kiinnittänyt huomiota EU-parlamenttiin selvinneisiin puolueisiin kuten brittiläiseen UKIP-puolueeseen. Aiemmin Hansonilla ei omien sanojensa mukaan ole joutunut kärsimään juutalaisuudestaan, mutta nyt on syytä huoleen.

Hanson mainitsee kirjoituksessaan ammuskelun Brysselin juutalaismuseossa, joka johti neljän ihmisen kuolemaan. Kirjoituksessaan hän antaa epäsuorasti ymmärtää, että EU-parlamenttivaalien tuloksella olisi jotakin tekemistä asian kanssa.

Olen samaa mieltä Hansonin kanssa siitä, että Euroopan juutalaisilla on syytä huoleen. Juutalaisviha on maanosassamme korkeimmalla tasolla 70 vuoteen. Syyt ovat kuitenkin aivan toisaalla kuin siellä, mistä Hanson niitä etsii.

Amerikkalainen konservatiivikolumnisti Mark Steyn kirjoittaa sivuillaan eurooppalaisten kyvyttömyydestä tunnustaa epämiellyttävä totuus:

Uudessa Eutopiassa ei ole tilaa rehelliselle ja avoimelle juutalaisyhteisölle eikä edes juutalaiselle museolle.”

Euroopan ”äärioikeiston” johtajista ainakin hollantilaisen Vapauspuolueen johtaja Geert Wilders on tunnettu islam-vastaisuutensa lisäksi myönteisestä suhtautumisestaan Israeliin ja juutalaisiin yleensä. Ukip:n Nigel Farage taas ei ole sanonut asiasta juuri mitään. Itse asiassa juutalaisvastaisuutta löytää helpommin vasemmistosta kuin ”äärioikeistosta”. Vasemmisto vain kutsuu sitä antisiionismiksi, joka asettaa kyseenalaiseksi juutalaisten oikeuden omaan valtioon.

Norjassa kiihkeä monikulttuurin kannattaja ja kansallisvaltioiden tuhon apostoli Thomas Hylland Eriksen kirjoitti Aftenposten -lehteen myrkyllisen ja moralisoivan artikkelin ”Israelin sielu on vaarassa”. Siinä Hylland Eriksen mm. kutsuu Israelia apartheid-valtioksi sekä rinnastaa holokaustin ja palestiinalaisten Nakban (= Israelin valtion synty) toisiinsa.

Ranskalainen” terroristi

Vasemmisto ja ”äärioikeisto” eivät kuitenkaan ole niitä, jotka Euroopassa murhaavat juutalaisia siksi, koska nämä ovat juutalaisia, vaan asialla ovat täysin muut tahot. Ranskan Toulousessa Mohammed Merah -niminen terroristi murhasi juutalaisia siksi, että nämä olivat juutalaisia. Tätä ennen jotkut median kommentaattorit ehtivät toivoa hänestä Ranskan Breivikiä.

Kun Ranskan poliisi pidätti 29-vuotiaan ranskalaisen Brysselin museoiskusta, moni median kommentaattori luultavasti toivoi, että mies olisi kiihkeä Kansallisen Rintaman kannattaja. Näin ei luultavasti ollut, sillä mies oli viettänyt vuoden taistelemassa Syyriassa ja hänellä oli yhteyksiä radikaaleihin jihadisteihin.

Epäilty Mehdi Nemmouche tunnusti tekonsa. Hän on todellakin Ranskan kansalainen mutta Ranskan Kansallisen Rintaman kanssa hänellä tuskin on mitään tekemistä.

Vasemmisto, media ja akateemikot eivät kuitenkaan halua nähdä, mistä Euroopassa löytyy se todellinen suvaitsemattomuus ja murhanhimo. Heille Euroopan kasvava muslimiväestö edustaa syrjittyä väestönosaa, jonka keskuudessa leviävä islamilainen kiihkoilu vain kertoo syrjinnästä ja heidän elämässään olevista epäkohdista. Niistä syytetään kantaväestöä ja näiden väitettyä rasismia eikä vaihtoehtoisia selityksiä edes yritetä etsiä.

Sen sijaan ”äärioikeiston” kohdalla kannatuksen syyt löytyvät aina ”muukalaispelosta” tai ahdasmielisestä impivaaralaisuudesta eli kaikesta siitä, mistä edistyksellinen suvaitsevaisto itse katsoo olevansa vapaa. Jos tämä ei riitä, otetaan mukaan taloudellinen epävarmuus, syrjäytyminen ja työttömyys, joihin ”populistien” väitetään tarjoavan helppoja ratkaisuja.

Mikä sitten on suvaitsevaisten ratkaisu ”äärioikeiston” ongelmaan? Fiksuimmat suvaitsevaiset ymmärtävät, että vanhojen jäärien päihin ei uppoa banaali ja omahyväinen puhe kaikkien ihmisten samanarvoisuudesta, suvaitsevaisuudesta ja monikulttuurisuuden ihanuudesta. Nuorempiin sen sijaan voi yrittää vaikuttaa.

Siksi Ruotsin valtio käyttää viisi miljoonaa kruunua tukemaan koululaisten matkoja Auschwitz-Birkenaun keskitysleiriin. Päätös syntyi Euroopan äärioikeiston menestyksen inspiroimana. Kansanpuoluetta edustava demokratiaministeri Birgitta Ohlsson totesi:

Meidän on toimittava usealla eri rintamalla. Olen vakuuttunut, että nuorten on ymmärrettävä, mitä tapahtuu, kun viha voittaa demokratian.”

Suomessa veronmaksajan rahoittama Yleisradio on tehnyt samaa jo pitkään. Ei mene viikkoakaan ilman natseista kertovaa dokumenttia.

Juutalaisten joukkotuho ei kuitenkaan ole ainoa historiallinen tapahtuma, josta kannattaisi ottaa oppia. Tänä vuonna tulee täyteen 25 vuotta Berliinin muurin murtumisesta, jota voidaan pitää kommunismin ajan päättymisen symbolina, vaikka Neuvostoliitto elikin vielä pari vuotta tapahtuman jälkeen. Ehkä kommunismista ja sen aiheuttamista kymmenistä miljoonista ihmisuhreista kannattaisi ottaa jotakin opiksi, mutta tätä ei koululaisille haluta kertoa ainakaan Ylen kanavilla.

4 kommenttia:

Yksi Turkkulaanen kirjoitti...

Juuri näin, tuo jatkuva natsidokumenttien vyöry alkaa jo harmittaa. Pidän historiasta, mutta olisi kiva joskus kuulla jostakin muustakin kuin 1939-1945 välisestä ajanjaksosta Saksassa. Stalinin elämäkerta voisi olla tosi kiinnostava, siitä kun en tiedä paljoakaan. Siis asiallinen elämäkerta eikä mikään nyky-stalinistin pamfletti!

Historix kirjoitti...

Kiinnittäisin vielä huomiota Ruotisin ja Norjan vasemmistojen antisemitismin erityispiirteisiin. Norjassa on ilmeisesti vuosikaupalla järjestetty vasemmiston tilaisuuksissa erilaisia Israelin vastaisia tapahtumia, hengennostatuksia ja mielenosituksia, ne tulivat julkisuuteen Ytöjan tapahtumien tutkimuksissa. Ruotsissa vasemmistolla on läheiset suhteet muslimeihin ja yhteinen vihan kohde: Israel. Viha on manifestoitunut virallisen Ruotsin erilaisina julkilausumina, talous/ostoboikotteina ja Etelä-Ruotsin (lähinnä Malmön) juutalaisten vainoamisen vähättelynä. Ruotsin kansalaisjärjestöjen Gazan avustustoimintaa voidaan jopa pitää muslimien kanssa toteutettuna Israelin tietoisena provosoimisena. Samaan aikaan mainitut valtiot, varsinkin Ruotsi, pitävät suurta meteliä syrjimättömyydestä ja ihmisoikeuksista sekä vastustavat ”vihaa”.

Vanha indoktrinaation keino on yksinkertaisesti toistaa haluttua viestiä niin kauan, että se menee ihmisen väsyttyä lopulta hänen defensseistään läpi. Tätä Yle nähtävästi nyt toteuttaa.

Saksassa tavoite on jo saavutettu: jos seuraa paikallista akateemista keskustelua tai julkaistuja historian tutkimuksia ja kirjallisuutta, niin näkee, miten antinatsismi on politisoinut ja vääristänyt tieteen tekemisen. Näin ollaan paradoksaalisesti entisen Neuvostoliiton tilanteessa, jossa piti kirjoittaa oikeaoppisesti, jotta sai teoksensa julkaistua. Ei siis ihme, että Saksan puolustusvoimilla on vaikeuksia saada värvättyä uuteen ammattiarmeijaansa sotilaita kun terve kansallismielisyys ja perinteiset hyveet ovat pois muodista. Ruotsista kun puhuttiin aikaisemmin, niin voi vielä lisätä, ettei sielläkään ole ammattiarmeijan värväys onnistunut odotetusti. Vaikuttaa siltä, että juuri samasta syystä kuin Saksassakin.

Lisää aiheesta blogissa Willmann, Christel: Getreu dem Fahneneid joka löytyy osoitteesta www.neluetutkirjat.blogspot.fi

Kari kirjoitti...

Hyvä otsikko Vasaralta.

Kansallinen vasemmisto ja sosialismi sai opetuksen antisemitismistään natsisaksan romahduksen myötä.

Kansainvälinen sosialismi ei NL:n kaatuessa, vaan jatkaa antisemitismiään, johon osana kuuluu islamin tukeminen.

Juutalaisviha on osa vasemmistopolitiikkaa. On aina ollut.
Oikeistopolitiikalla, jos sitä edes mistään löytyy, ei minun havaintojeni mukaan ole yhteyksiä antisemitismiin.
Sosiaalidemokraattien Erkki Tuomioja on esittänyt antisemitistisiä lausuntoja tavan takaa. Kansallisen rintaman Marie Le Pen tietääkseni ei. PPV:N Wilders on erittän juutalais- ja Israelmyönteinen.

Sinivihreä kirjoitti...

Kari, Marine Le Penin isä Jean-Marie Le Pen piti holocaustia "vähäisenä yksityiskohtana" II maailmansodassa ja taisi muutenkin omata juutalaisvastaisia mielipiteitä...